Kirjabloggaajat havaitsivat koulujen alkamisen jälkeen kesälomien aikaan olemassaolemattomuudellaan loistaneen ongelman. Blogeihin osuneet google-hakusanatilastot sisälsivät jälleen runsain mitoin oletettavasti äidinkielen opintoihin liittyviä hakuja, joiden tarkoituksena oli löytää "mallivastauksia", "juoniselostuksia" tai "kirja-arvosteluja kouluun". Itse otin kantaa ongelmaan jo aiemmassa blogikirjoituksessani antamalla ohjeita kirja-arvioiden tekoon.
Kollektiivisesti päätimme kuitenkin tempaista kirjabloggausten plagiointia vastaan. Halusimme muistuttaa, että plagiointi eli copypastaaminen eli internetistä kopiointi (ja kopioinnilla tarkoitetaan nyt toisen henkilön tekstin esittämistä omana tuotoksena), on aina vähintään moraalisesti väärin, ellei jopa laitonta, mikäli plagiaatilla tavoitellaan taloudellista hyötyä. Sen sijaan toisen tekstiä saa siteerata, viitata ja lainata. Lainatessa kannattaa kuitenkin aina tarkastaa faktat, etenkin internettiä hyödyntäessään. Onko lähde luotettava?
Helsingin Sanomissakin tuoreeltaan uutisoidussa tempauksessa parisenkymmentä bloggaajaa kirjoitti valearvioita kirjoista, joita blogeista usein haetaan koulutehtävähakusanoilla. Itse kirjoitin Anna-Leena Härkösen iki-ihanasta Häräntappoaseesta, josta olen aiemmin rehellisen ja vääristelemättömänkin arvion julkaissut. Siitä, onko mikään arvio koskaan täysin totta, voidaan toki keskustella enemmänkin, sillä lukeminen ja luetusta kirjoittaminen on aina teoksen tulkintaa. Tämänkin takia opettajat lukisivat varmasti mieluummin oppilaidensa omia tuotoksia kuin internetistä kopioituja.
Itse olen saanut tempauksesta oikein positiivista palautetta, etenkin äidinkielenopettajatuttaviltani. Olenpa jopa kuullut suunniteltavan äidinkielen tehtävää, jossa pitäisi verrata omaa lukukokemusta tempauksen valearvioon!
Palailen tulevissa blogauksissa normaaliin päiväjärjestykseen, eli kirjoitan niin totta kuin osaan.
Tempaukseen osallistuneet kirjablogit ja -blogaukset:
Aho Juhani:
Rautatie: http://suketus.blogspot.fi/2012/10/juhani-aho-rautatie.html
Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo: http://luenjakirjoitan.blogspot.fi/2012/10/ylpeys-ja-ennakkoluulo.html
Canth, Minna: Anna-Liisa - http://luminenomena.blogspot.fi/2012/10/minna-canth-anna-liisa.html
Canth, Minna: Työmiehen vaimo - http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.fi/2012/10/minna-canth-tyomiehen-vaimo.html
Doyle, Arthur Conan: Baskervillen koira - http://bibliofile-x.blogspot.fi/2012/10/sherlock-holmes-ja-baskervillen-arvoitus.html
Fitzgerald, F. Scott: Kultahattu - http://www.psrakastankirjoja.blogspot.fi/2012/10/f-scott-fitzgerald-kultahattu-huom.html
Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja: http://aitilukeenyt.blogspot.fi/2012/10/frank-nuoren-tyton-paivakirja.html
Haanpää, Pentti: Noitaympyrä - http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2012/10/pentti-haanpaa-noitaympyra.html
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase - http://kirjasfaari.blogspot.fi/2012/10/anna-leena-harkonen-harantappoase.html
Kianto, Ilmari: Punainen viiva - http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2012/10/ilmari-kianto-punainen-viiva.html
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä - http://sbrunou.blogspot.fi/2012/10/aleksis-kivi-seitseman-veljesta.html
Meyer, Stephenie: Houkutus - http://pigeonnaire.blogspot.fi/2012/10/stephenie-meyer-twilight.html
Mitchell, Margaret: Tuulen viemää - http://kirjakissa.blogspot.fi/2012/10/margaret-mitchell-tuulen-viemaa.html
Niemi, Mikael: Aivot pellolle - http://kannestakanteen.blogspot.fi/2012/10/sodassa-ja-rakkaudessa.html
Orwell, George: Eläinten vallankumous -http://kirjamieli.blogspot.fi/2012/10/george-orwell-elainten-vallankumous.html
Rimminen, Mikko: Pussikaljaromaani - http://ilsela.blogspot.fi/2012/10/mikko-rimminen-pussikaljaromaani.html
Salinger J.D.: Sieppari ruispellossa - http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/2012/10/jd-salinger-sieppari-ruispellossa.html
Shakespeare, William: Romeo ja Julia - http://sininenlinna.blogspot.fi/2012/10/william-shakespeare-romeo-ja-julia.html
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä - http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2012/10/john-steinbeck-hiiria-ja-ihmisia.html
Waltari, Mika: Tanssi yli hautojen - http://hdcanis.blogspot.fi/2012/10/mika-waltari-tanssi-yli-hautojen.html
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Listaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Listaus. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. lokakuuta 2012
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Kirjaläppää: Huutava vääryys
Tuoreen uutisen mukaan tällä (viime?) viikolla julkaistiin enemmän kirjoja kuin vuonna 1950. Siis koko vuonna 1950. Tämä herättää lukijaihmisessä monia ajatuksia:
1. Tällä viikolla julkaistiin enemmän kirjoja kuin vuonna 1950, ja vuorokaudessa on silti edelleen noin 24 tuntia, viikossa 7 päivää. Huutava vääryys. Huutava.
2. Tällä viikolla julkaistiin enemmän kirjoja kuin vuonna 1950, enkä ole tähän mennessä onnistunut selvittämään, mitkä kaikki vuoden 1950 kirjat ovat lukemisen arvoisia. Miten ihmeessä selvitän, mitkä kaikki tällä viikolla julkaistut haluaisin lukea?
3. Tällä viikolla julkaistiin enemmän kirjoja kuin vuonna 1950, ja niistä suuri osa julkaistiin ainoastaan e-kirjoina. Pitäisköhän sitä nyt ruveta ajattelemaan sivistystään, ranteitaan, tai edes sade- ja ikimetsiä, ja alkaa muuttaa mieltään sähköisten lukulaitteiden suhteen?
Muita ajatuksia?
1. Tällä viikolla julkaistiin enemmän kirjoja kuin vuonna 1950, ja vuorokaudessa on silti edelleen noin 24 tuntia, viikossa 7 päivää. Huutava vääryys. Huutava.
2. Tällä viikolla julkaistiin enemmän kirjoja kuin vuonna 1950, enkä ole tähän mennessä onnistunut selvittämään, mitkä kaikki vuoden 1950 kirjat ovat lukemisen arvoisia. Miten ihmeessä selvitän, mitkä kaikki tällä viikolla julkaistut haluaisin lukea?
3. Tällä viikolla julkaistiin enemmän kirjoja kuin vuonna 1950, ja niistä suuri osa julkaistiin ainoastaan e-kirjoina. Pitäisköhän sitä nyt ruveta ajattelemaan sivistystään, ranteitaan, tai edes sade- ja ikimetsiä, ja alkaa muuttaa mieltään sähköisten lukulaitteiden suhteen?
Muita ajatuksia?
maanantai 21. toukokuuta 2012
Kirjaläppää: Kirjasisustusta
 |
| Isänmaallinen stailaus, käyttöliittymä heikko. Kuva: Jamie Schwaberow, New York Times 17.5.2012. Linkki artikkeliin: http://www.nytimes.com/2012/05/17/garden/how-to-tell-if-youre-living-an-over-propped-life.html. |
Käytin parisen viikkoa sitten tuntikausia järjestääkseni olohuoneen kirjahyllyt uudelleen. Meillä kun on liikaa kirjoja (poistin ainakin metrin) suhteessa hyllymetreihin ja tämä pikku hommeli on ollut tehtävälistalla jo muutosta lähtien (parisen vuotta).
 |
| © Taika. Ent. liinavaatekaappi, nyk. kirjakaappi. |
Onneksi netti on täynnään kaikkea enemmän ja vähemmän inspiroivaa. Tai näin oletin. Googlaillessa kävi ilmi, että kirjoja käytetään sisustamisessa lähinnä "stailaukseen". Niistä saa vaikka mitä! Muun muassa nättejä kolmen-kymmenen kirjan kasoja vaikka lasikupuasetelmien jalustoiksi (esim. täällä). Tai niitä voi käyttää vaikka sohvapöydänjalkoina. Tai sitten on näitä "kirjahyllyjä", joissa kirjat ovat ällistyttävässä vähemmistössä suhteessa esimerkiksi koristekynttilöhin (jos kuitenkin haluat nimenomaan tämänsorttisen kirjahyllyn, täältä löytyvät ohjeet täydellisen kirjahyllyn stailaukseen). Kaikista oudoimmilta omiin silmiini näyttävät kuitenkin ne kirjahyllyt, joissa kirjat on harmonisuuden maksimoimiseksi käännetty selkä hyllyyn päin tai paperoitu kätevästi muuhun sisustukseen sopiviksi. Sisustuksellisuuden takia mitä vaan...
Päädyin
- Sf/fantasialempparit
- Yleinen sf/fantasia
- Lemppareimmat ikinä ei sf/fantasia
- Pikkulukijan saavuttamattomiin laitettavat
- Lastenkirjat
- Vähän isommille lapsille tarkoitetut
- Kermansävyiset klassikot
- Muut klassikot
- Muihin kategorioihin sopimattomat
- Ne, jotka tungetaan kirjakaappiin
- Sievät vanhat kirjat, jotka pääsevät näytille kirjakaapin päälle
Melko hyvin tämä setti on toiminut käytännössä: löydän tarvitsemani kirjat suurin piirtein näkömuistin perusteella. Mies ymmärtää luokituksen päälle suhteellisen hyvin, koska käyttää lähinnä kategorioita 1-3. Lapsi ylettää omiin suosikkeihinsa kohtuullisin ponnistuksin (pitää jotain pientä haastetta olla, että kiinnostus säilyy).
 |
| © Taika. Kermansävyinen klassikkokirjahyllyni. Joka pursuilee ylitsevuotavasti jo nyt. |
maanantai 14. toukokuuta 2012
Kirjaläppää: Lukeminen muuttaa elämääsi (kirjaimellisesti)
Tuoreessa tutkimuksessa on havaittu, että kirjojen lukeminen vaikuttaa ainakin hetkellisesti lukijoiden todelliseen elämään, mikäli lukijat ovat eläytyneet tarinaan ja hahmoihin.
Ohio State Universityn tutkimuksessa huomattiin, että tarinan ja hahmojen asenteet muuttivat lukijoiden toimintaa ainakin hetkellisesti silloin, kun lukija identifioi itsensä päähenkilöön ja hänen toimintaansa. Tämä havaittiin kokeissa, joissa annettiin heteromiehille luettavaksi homomiehistä kertovia tarinoita. Mikäli päähenkilön homous paljastui tarinan alussa, säilyivät lukijoiden asenteet homoja kohtaan samoina kuin ennen tarinan lukemista. Jos seksuaalinen suuntautuminen puolestaan paljastui vasta tarinan lopussa, lukijoiden asenteet olivat suopeampia tarinan lukemisen jälkeen kuin ennen tarinan lukemista. Sama ilmiö kävi mustasta päähenkilöstä luettaessa. Äänestämisteemaista tarinaa juuri ennen vaaleja lukeneet kävivät puolestaan huomattavasi todennäköisemmin äänestämässä.
Tutkijat Lisa Libby ja Geoff Kaufman kutsuvat tätä ilmiötä "kokemuksen otoksi" (alkup. "experience-taking"): eläytyvä lukija sisäistää fiktion viestin ja jalostaa sen arkipäivän toiminnaksi. Mielenkiintoista.
Ja ainakin oman kokemukseni puolesta hyvin uskottavaa. Chick lit ei tosin saa minua himoitsemaan brändituotteita. Mutta usein lukemieni kirjojen tunnelma seuraa taustalla vielä pari tuntia lukemisesta, kivojen hahmojen hauskoja oivalluksia käytän hyödykseni ja joskus jopa käyskentelen esille hyökänneissä filosofisissa sfääreissä. Jos kirjassa tapahtui kivoja juttuja, tulen hyvälle tuulelle ja jos ahdistavia, ahdistun. Olisin mielelläni yhtä nokkela ja kyvykäs kuin useimmat ihanat hahmot. Ai joo, ja jos kirjassa syödään hyvin, alkaa itsekin tehdä mieli herkkuja (ah, Viisikot). Olisi hauska tietää, pohdittiinko tutkimuksessa kokemuksen oton tiedostamattomuutta tai tiedostamista.
Ainakin itse oikein tarkoituksella tsemppaan itseäni tiettyyn tilaan lukemalla tuttuja kirjoja. Esimerkiksi Jane Austeneista tulee aina rauhallisen positiivinen olo, vaikka muuten olisi mitä. Dresden files -sarjan osat puolestaan johdattelevat pikaisesti, mutta leppoisasti hetkessä elämiseen, jos on alakuloa ilmassa. Oisko tää nyt sitten kirjaterapiaa...
Onneksi lukueläytyminen ei vaikuta kuin hetkellisesti (muutamista tunneista muutamiin päiviin). Muutenhan sitä olisi aika skitsofreenikko. Tässä nimittäin pino viimeisen parin viikon sisään lukemiani kirjoja.
Oletko huomannut fiktion vaikuttavan omaan elämääsi? Muilla terapiakirjoja?
Lisää tutkimuksesta osoitteessa http://researchnews.osu.edu/archive/exptaking.htm.
Ohio State Universityn tutkimuksessa huomattiin, että tarinan ja hahmojen asenteet muuttivat lukijoiden toimintaa ainakin hetkellisesti silloin, kun lukija identifioi itsensä päähenkilöön ja hänen toimintaansa. Tämä havaittiin kokeissa, joissa annettiin heteromiehille luettavaksi homomiehistä kertovia tarinoita. Mikäli päähenkilön homous paljastui tarinan alussa, säilyivät lukijoiden asenteet homoja kohtaan samoina kuin ennen tarinan lukemista. Jos seksuaalinen suuntautuminen puolestaan paljastui vasta tarinan lopussa, lukijoiden asenteet olivat suopeampia tarinan lukemisen jälkeen kuin ennen tarinan lukemista. Sama ilmiö kävi mustasta päähenkilöstä luettaessa. Äänestämisteemaista tarinaa juuri ennen vaaleja lukeneet kävivät puolestaan huomattavasi todennäköisemmin äänestämässä.
Tutkijat Lisa Libby ja Geoff Kaufman kutsuvat tätä ilmiötä "kokemuksen otoksi" (alkup. "experience-taking"): eläytyvä lukija sisäistää fiktion viestin ja jalostaa sen arkipäivän toiminnaksi. Mielenkiintoista.
Ja ainakin oman kokemukseni puolesta hyvin uskottavaa. Chick lit ei tosin saa minua himoitsemaan brändituotteita. Mutta usein lukemieni kirjojen tunnelma seuraa taustalla vielä pari tuntia lukemisesta, kivojen hahmojen hauskoja oivalluksia käytän hyödykseni ja joskus jopa käyskentelen esille hyökänneissä filosofisissa sfääreissä. Jos kirjassa tapahtui kivoja juttuja, tulen hyvälle tuulelle ja jos ahdistavia, ahdistun. Olisin mielelläni yhtä nokkela ja kyvykäs kuin useimmat ihanat hahmot. Ai joo, ja jos kirjassa syödään hyvin, alkaa itsekin tehdä mieli herkkuja (ah, Viisikot). Olisi hauska tietää, pohdittiinko tutkimuksessa kokemuksen oton tiedostamattomuutta tai tiedostamista.
 |
| Jos yhteen kirjaan eläytyminen kestäisi koko loppuelämän... |
Onneksi lukueläytyminen ei vaikuta kuin hetkellisesti (muutamista tunneista muutamiin päiviin). Muutenhan sitä olisi aika skitsofreenikko. Tässä nimittäin pino viimeisen parin viikon sisään lukemiani kirjoja.
Oletko huomannut fiktion vaikuttavan omaan elämääsi? Muilla terapiakirjoja?
Lisää tutkimuksesta osoitteessa http://researchnews.osu.edu/archive/exptaking.htm.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Tekijänoikeus: Kansikuvien julkaisu kirja-arvosteluissa
Kirja-arvostelut on tapana kuvittaa kirjojen kansikuvilla. Se tarkoituksenmukaista, sillä yksi kirjan kansikuvituksen tarkoitus on tuottaa mielikuvia kirjan sisällöstä. Kirjankansi useimmiten yksilöi myös kansien sisältämän teoksen kirjoittajan ja itse teoksen nimet. Niinpä kansi voi tuottaa tekijänoikeuksia a) kannen visuaalisen ilmeen toteuttajalle, b) teoksen kirjoittajalle ja c) kustantajalle, riippuen kustannussopimuksista ja siitä, ovatko tekijänoikeudet rauenneet suoja-ajan päättymisen johdosta.
Yritän seuraavaksi pohtia sanoin ja kuvin, missä tekijänoikeuslain rajat menevät käytännössä kun julkaistaan kansikuvia kirja-arvosteluissa. Haluan kuitenkin ensiksi kiittää Kustannusosakeyhtiö Tammea, kirjailija Pauliina Vanhataloa ja graafikko Laura Noposta, joilta sain luvan tätä kirjoitusta varten ottamieni Korvaamaton -teoksen kuvien julkaisuun. Kirjoitus sisältää kuvia myös kustannusyhtiön, kirjailijan ja graafikon tekijänoikeuksia rikkovista kuvista. Ne eivät kuitenkaan juuri tässä ilmentymässä riko tekijänoikeuksia, koska olen saanut tekijänoikeuksien omistajilta luvat kuvien tuottamiseen ja julkaisuun. Kiitos myös LUMIomena -blogin Katjalle asiantuntevista kommenteista.
Laki sanoo teosten käytöstä arvostelun yhteydessä julkaistavissa kuvissa
Teoksen käyttö arvostelussa on yksi tekijänoikeuslain sallimista rajoituksista tekijänoikeuslakiin. Tekijänoikeuslain 22 § mukaan "julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa." Taideteosten käyttämisestä arvosteluissa määrää erikseen Tekijänoikeuslain 25 §: "Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia... arvosteluun tai tieteelliseen esitykseen".
Tapaus 1: Kustantajan median käyttöön tarjoama kansikuva
Tekijänoikeudet ovat kustantajalla sekä teosten tekijöillä. Kuvaa saa käyttää arvostelussa julkaisulupaa tekijänoikeuksien omistajilta kysymättä. Hyvän lehtimiestavan mukaista on mainita kansikuvan tekijätiedot kuvan julkaisemisen yhteydessä.
HUOM. hyvän lehtimiestavan noudattaminen on usein mahdotonta.
1) Mitä vanhempi kirja, sitä harvemmin graafikon tai kansikuvataiteilijan nimeä on mainittu kirjan liepeessä.
2) Uusien kirjojen kustantamojen sivuilta saatavien kansikuvien yhteydessä ei välttämättä tule mukana metatietoja, joissa mainittaisiin kannen tekijät. Jos käyttää pressikuvaa, ei kannen tekijästä ole tällöin välttämättä tietoa käytettävissä.
Tapaus 2: Arvostelijan kirjan kannesta ottama kuva
Teos ei ylitä teoskynnystä, sillä se ei eroa riittävästi alkuperäisestä teoksesta. Tekijänoikeudet ovat kustantajalla sekä teosten tekijöillä, mutta kuvaa saa käyttää arvostelussa julkaisulupaa kysymättä. Hyvän lehtimiestavan mukaista on mainita kansikuvan tekijätiedot kuvan julkaisemisen yhteydessä. (Tämä on muuten Bloggerissa hillittömän vaikeaa, ellei käytä jätti-isoja kuvia, sillä Blogger ei anna tehdä kuvan levyisiä useamman kuin yhden rivin pituisia kuvatekstejä...)
Muut teosten käyttöä arvostelun osana säätelevät lainkohdat
Teosten käyttöä kuitenkin säätelevät myös muut lainkohdat, joita kuvitusta julkaistessaan saattaa tulla rikkoneeksi. Tärkeimmät liittyvät alkuperäisen teoksen muunteluun tai muuttamiseen: muunnellun tai muutetun teoksen julkaisu ilman alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajien lupaa on laissa kielletty.
Tekijänoikeuslain 3 § mukaan :
Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.
Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.
Oikeudesta, joka tekijällä on tämän pykälän mukaan, hän voi sitovasti luopua vain mikäli kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen.
Tekijänoikeuslain 4 § puolestaan antaa velvoitteita teoksen muuntelijalle:
[1] Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen.
[2] Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.
Arvosteluissa julkaistaviin, kansikuvan sisältäviin valokuviin nähden Tekijänoikeuslain 4 § on nähdäkseni tulkittavissa kahdella tavalla:
1) Mikäli kansikuvan sisältävän valokuvan ei katsota ylittävän teoskynnystä, alkuperäiset tekijänoikeudet säilyvät, mutta kuvan saa julkaista arvostelun tai muun lain tekijänoikeuksista rajaaman käytön yhteydessä lain rajaaman tekijänoikeuksien rajoitusten puitteissa.
2) Mikäli valokuvan katsotaan ylittävän teoskynnyksen, on kuvaajalla oikeus käyttää kuvaa omien tekijänoikeuksiensa perusteella. Edelleen hyvän lehtimiestavan mukaista on mainita alkuperäisen kansikuvan tekijätiedot.
Tekijänoikeusneuvosto ei ole koskaan antanut lausuntoa kirjojen kansikuvien kuvaamisesta arvosteluihin, mutta muissa valokuvien käyttöön liittyvissä lausuntopyynnöissä on aina kiinnitetty huomiota siihen, että arvostelun tai tieteellisen esityksen kuvien ja tekstin tulee olennaisesti liittyä yhteen, jotta taideteosten julkaisu ilman alkuperäisten oikeuden omistajien suostumusta on laillista.
Tapaus 3: Arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, johon lisätty elementtejä taustalle
Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle. Uusi teos ei loukkaa alkuperäisten oikeuden omistajien tekijänoikeuksia, sillä alkuperäistä teosta ei ole muuteltu. Kuvan julkaisu vaatii taideteoksen alkuperäisten oikeuksien omistajien luvan, mikäli se julkaistaan jossain muussa kuin lain määräämissä tekijänoikeuksia rajoittavissa yhteyksissä.
Mikäli kuvan ei katsota eroavan riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta se ylittäisi teoskynnyksen, kuvan saa edelleen julkaista teosta käsittelevän arvostelun tai tieteellisen työn yhteydessä.
Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle. Uusi teos ei loukkaa alkuperäisten oikeuden omistajien tekijänoikeuksia, sillä alkuperäistä teosta ei ole muuteltu. Kuvan julkaisu vaatii taideteoksen alkuperäisten oikeuksien omistajien luvan, mikäli se julkaistaan jossain muussa kuin lain määräämissä tekijänoikeuksia rajoittavissa yhteyksissä.
Mikäli kuvan ei katsota eroavan riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta se ylittäisi teoskynnyksen, kuvan saa edelleen julkaista teosta käsittelevän arvostelun tai tieteellisen työn yhteydessä.
Tapaus 5: Arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, lisätty elementtejä kansikuvan päälle.
Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle.
On epäselvää, loukkaako teos alkuperäisten oikeuden omistajien tekijänoikeuksia, ks. TekijäL 3 § ja 4 §. Itse en tällaista rajatapauskuvaa välttämättä uskaltaisi käyttää (en kaipaa lisää jännitystä elämääni, joten yritän pysytellä mieluiten selkeästi lain jommalla kummalla puolella.)
Tapaus 6: arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, jossa graafikon teosta muuteltu
Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle.
Teos loukkaa sinällään ainakin alkuperäisen visuaalisen ilmeen luoneen henkilön tekijänoikeuksia, luultavasti myös kustantamon. Alkuperäisen teoksen muuntelijan tulee hankkia alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajien lupa kuvan julkaisuun missä tahansa yhteydessä, ks. TekijäL 3 §.
Kiitos kansikuvamuunnelman julkaisuluvasta tässä blogauksessa alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajille.
Tapaus 7: arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, jossa graafikon ja kirjailijan teosta muuteltu
Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle. Teos loukkaa vähintään alkuperäisen visuaalisen ilmeen luoneen henkilön sekä kirjailijan tekijänoikeuksia, luultavasti myös kustantamon tekijänoikeuksia. Ks. TekijäL 3 §.
Teoksen julkaisu missään yhteydessä vaatii alkuperäisten tekijöiden luvan. Kiitos kansikuvamuunnelman julkaisuoikeudesta tässä blogauksessa alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajille.
Lopuksi
Kaikki tässä blogissa julkaistut tekijänoikeuteen liittyvät pohdinnat ovat omiani ja oman tekijänoikeuslain ja tekijänoikeusliittojen ohjeiden tulkitsemisen sekä käytännön tekijänoikeuskokemuksen (1 kpl) tulosta. Tämän blogauksen teksti on tarkoitettu herättämään ajatuksia ja keskustelua tekijänoikeudesta silloin, kun kirjojen kansikuvia käytetään osana kirja-arvosteluja tai -blogauksia.
Älkää käyttäkö tositilanteissa! Hankkikaa tarvittaessa apua asiantuntijoilta, esim. Kuvastolta tai Kopiostolta.
Lisätietoja:
IPR University Center - Immateriaalioikeusinstituutti, artikkelit:
http://www.iprinfo.com/lehtiarkisto?action=articleDetails&a_id=619&id=41
http://www.iprinfo.com/lehtiarkisto?action=articleDetails&a_id=496&id=35
Tekijänoikeuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404
Tekijänoikeusneuvoston lausunnot, valokuven ja taideteosten käyttöön ja tekijänoikeuksiin liittyviä mm.:
TN 2008: 12, TN 1993: 7, TN 1993: 18, TN 1993: 20 (pdf-formaatissa Tekijänoikeusneuvoston sivuilla)
Yritän seuraavaksi pohtia sanoin ja kuvin, missä tekijänoikeuslain rajat menevät käytännössä kun julkaistaan kansikuvia kirja-arvosteluissa. Haluan kuitenkin ensiksi kiittää Kustannusosakeyhtiö Tammea, kirjailija Pauliina Vanhataloa ja graafikko Laura Noposta, joilta sain luvan tätä kirjoitusta varten ottamieni Korvaamaton -teoksen kuvien julkaisuun. Kirjoitus sisältää kuvia myös kustannusyhtiön, kirjailijan ja graafikon tekijänoikeuksia rikkovista kuvista. Ne eivät kuitenkaan juuri tässä ilmentymässä riko tekijänoikeuksia, koska olen saanut tekijänoikeuksien omistajilta luvat kuvien tuottamiseen ja julkaisuun. Kiitos myös LUMIomena -blogin Katjalle asiantuntevista kommenteista.
Laki sanoo teosten käytöstä arvostelun yhteydessä julkaistavissa kuvissa
Teoksen käyttö arvostelussa on yksi tekijänoikeuslain sallimista rajoituksista tekijänoikeuslakiin. Tekijänoikeuslain 22 § mukaan "julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa." Taideteosten käyttämisestä arvosteluissa määrää erikseen Tekijänoikeuslain 25 §: "Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia... arvosteluun tai tieteelliseen esitykseen".
 |
| Kustantajan median käyttöön tarjoama kuva. |
Tekijänoikeudet ovat kustantajalla sekä teosten tekijöillä. Kuvaa saa käyttää arvostelussa julkaisulupaa tekijänoikeuksien omistajilta kysymättä. Hyvän lehtimiestavan mukaista on mainita kansikuvan tekijätiedot kuvan julkaisemisen yhteydessä.
HUOM. hyvän lehtimiestavan noudattaminen on usein mahdotonta.
1) Mitä vanhempi kirja, sitä harvemmin graafikon tai kansikuvataiteilijan nimeä on mainittu kirjan liepeessä.
2) Uusien kirjojen kustantamojen sivuilta saatavien kansikuvien yhteydessä ei välttämättä tule mukana metatietoja, joissa mainittaisiin kannen tekijät. Jos käyttää pressikuvaa, ei kannen tekijästä ole tällöin välttämättä tietoa käytettävissä.
 |
| Arvostelijan kirjan kannesta ottama kuva. |
Tapaus 2: Arvostelijan kirjan kannesta ottama kuva
Teos ei ylitä teoskynnystä, sillä se ei eroa riittävästi alkuperäisestä teoksesta. Tekijänoikeudet ovat kustantajalla sekä teosten tekijöillä, mutta kuvaa saa käyttää arvostelussa julkaisulupaa kysymättä. Hyvän lehtimiestavan mukaista on mainita kansikuvan tekijätiedot kuvan julkaisemisen yhteydessä. (Tämä on muuten Bloggerissa hillittömän vaikeaa, ellei käytä jätti-isoja kuvia, sillä Blogger ei anna tehdä kuvan levyisiä useamman kuin yhden rivin pituisia kuvatekstejä...)
Muut teosten käyttöä arvostelun osana säätelevät lainkohdat
Teosten käyttöä kuitenkin säätelevät myös muut lainkohdat, joita kuvitusta julkaistessaan saattaa tulla rikkoneeksi. Tärkeimmät liittyvät alkuperäisen teoksen muunteluun tai muuttamiseen: muunnellun tai muutetun teoksen julkaisu ilman alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajien lupaa on laissa kielletty.
Tekijänoikeuslain 3 § mukaan :
Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.
Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.
Oikeudesta, joka tekijällä on tämän pykälän mukaan, hän voi sitovasti luopua vain mikäli kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen.
Tekijänoikeuslain 4 § puolestaan antaa velvoitteita teoksen muuntelijalle:
[1] Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen.
[2] Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.
Arvosteluissa julkaistaviin, kansikuvan sisältäviin valokuviin nähden Tekijänoikeuslain 4 § on nähdäkseni tulkittavissa kahdella tavalla:
1) Mikäli kansikuvan sisältävän valokuvan ei katsota ylittävän teoskynnystä, alkuperäiset tekijänoikeudet säilyvät, mutta kuvan saa julkaista arvostelun tai muun lain tekijänoikeuksista rajaaman käytön yhteydessä lain rajaaman tekijänoikeuksien rajoitusten puitteissa.
2) Mikäli valokuvan katsotaan ylittävän teoskynnyksen, on kuvaajalla oikeus käyttää kuvaa omien tekijänoikeuksiensa perusteella. Edelleen hyvän lehtimiestavan mukaista on mainita alkuperäisen kansikuvan tekijätiedot.
Tekijänoikeusneuvosto ei ole koskaan antanut lausuntoa kirjojen kansikuvien kuvaamisesta arvosteluihin, mutta muissa valokuvien käyttöön liittyvissä lausuntopyynnöissä on aina kiinnitetty huomiota siihen, että arvostelun tai tieteellisen esityksen kuvien ja tekstin tulee olennaisesti liittyä yhteen, jotta taideteosten julkaisu ilman alkuperäisten oikeuden omistajien suostumusta on laillista.
 |
| Luovia elementtejä kansikuvan takana. © Taika |
Tapaus 3: Arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, johon lisätty elementtejä taustalle
Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle. Uusi teos ei loukkaa alkuperäisten oikeuden omistajien tekijänoikeuksia, sillä alkuperäistä teosta ei ole muuteltu. Kuvan julkaisu vaatii taideteoksen alkuperäisten oikeuksien omistajien luvan, mikäli se julkaistaan jossain muussa kuin lain määräämissä tekijänoikeuksia rajoittavissa yhteyksissä.
Mikäli kuvan ei katsota eroavan riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta se ylittäisi teoskynnyksen, kuvan saa edelleen julkaista teosta käsittelevän arvostelun tai tieteellisen työn yhteydessä.
 |
| Luovia elementtejä kansikuvan edessä. © Taika |
Tapaus 4: Arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, johon lisätty elementtejä eteen
Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle. Uusi teos ei loukkaa alkuperäisten oikeuden omistajien tekijänoikeuksia, sillä alkuperäistä teosta ei ole muuteltu. Kuvan julkaisu vaatii taideteoksen alkuperäisten oikeuksien omistajien luvan, mikäli se julkaistaan jossain muussa kuin lain määräämissä tekijänoikeuksia rajoittavissa yhteyksissä.
Mikäli kuvan ei katsota eroavan riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta se ylittäisi teoskynnyksen, kuvan saa edelleen julkaista teosta käsittelevän arvostelun tai tieteellisen työn yhteydessä.
 |
| Luovia elementtejä kansikuvan päällä. © Taika |
Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle.
On epäselvää, loukkaako teos alkuperäisten oikeuden omistajien tekijänoikeuksia, ks. TekijäL 3 § ja 4 §. Itse en tällaista rajatapauskuvaa välttämättä uskaltaisi käyttää (en kaipaa lisää jännitystä elämääni, joten yritän pysytellä mieluiten selkeästi lain jommalla kummalla puolella.)
Kuvan julkaisu vaatii taideteoksen alkuperäisten oikeuksien omistajien luvan ainakin silloin, jos se julkaistaan jossain muissa kuin lain määräämissä tekijänoikeuksia rajoittavissa yhteyksissä. Luultavasti silloinkin kannattaa varmistella pyytämällä se lupa.
 |
| Muunnelma loukkaa alkuperäisiä tekijänoikeuksia. |
Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle.
Teos loukkaa sinällään ainakin alkuperäisen visuaalisen ilmeen luoneen henkilön tekijänoikeuksia, luultavasti myös kustantamon. Alkuperäisen teoksen muuntelijan tulee hankkia alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajien lupa kuvan julkaisuun missä tahansa yhteydessä, ks. TekijäL 3 §.
Kiitos kansikuvamuunnelman julkaisuluvasta tässä blogauksessa alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajille.
 |
| Muunnelma loukkaa alkuperäisiä tekijänoikeuksia. |
Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle. Teos loukkaa vähintään alkuperäisen visuaalisen ilmeen luoneen henkilön sekä kirjailijan tekijänoikeuksia, luultavasti myös kustantamon tekijänoikeuksia. Ks. TekijäL 3 §.
Teoksen julkaisu missään yhteydessä vaatii alkuperäisten tekijöiden luvan. Kiitos kansikuvamuunnelman julkaisuoikeudesta tässä blogauksessa alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajille.
Lopuksi
Kaikki tässä blogissa julkaistut tekijänoikeuteen liittyvät pohdinnat ovat omiani ja oman tekijänoikeuslain ja tekijänoikeusliittojen ohjeiden tulkitsemisen sekä käytännön tekijänoikeuskokemuksen (1 kpl) tulosta. Tämän blogauksen teksti on tarkoitettu herättämään ajatuksia ja keskustelua tekijänoikeudesta silloin, kun kirjojen kansikuvia käytetään osana kirja-arvosteluja tai -blogauksia.
Älkää käyttäkö tositilanteissa! Hankkikaa tarvittaessa apua asiantuntijoilta, esim. Kuvastolta tai Kopiostolta.
Lisätietoja:
IPR University Center - Immateriaalioikeusinstituutti, artikkelit:
http://www.iprinfo.com/lehtiarkisto?action=articleDetails&a_id=619&id=41
http://www.iprinfo.com/lehtiarkisto?action=articleDetails&a_id=496&id=35
Tekijänoikeuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404
Tekijänoikeusneuvoston lausunnot, valokuven ja taideteosten käyttöön ja tekijänoikeuksiin liittyviä mm.:
TN 2008: 12, TN 1993: 7, TN 1993: 18, TN 1993: 20 (pdf-formaatissa Tekijänoikeusneuvoston sivuilla)
tiistai 8. toukokuuta 2012
Kirjaläppää: Ota kesäkirja!
 |
| James Joyce: Ulysses. Gaudeamus 2012. |
Jos tarvitset apua valintapäätöksen tekemisessä, tarjolla on onneksi monia mukavia listoja, joilta valita myrkkynsä. Löytyy mm.
- The Guardianin 100 parasta ikinä
- Goodreadsin 100 suosituinta
- Iltasanomien 100 suomalaisille sopivaa
- BBC:n 100 ihan kaikille sopivaa klassikkoa ja
- NPR:n 100 sf- ja fantasiaklassikkoa
Jos kuitenkin haluat sivistyä tosi pikaisesti, Niksun lista on juuri sinulle. 275 kirjaa ja niiden juonikuviot maksimissaan parilla-kolmella lauseella esitettynä. Jää sitten enemmän aikaa kaikelle olennaiselle kesätoiminnalle. Ja onhan se nyt epäsosiaalista ja moraalisesti epäilyttävää tsittaa terdellä sidukan ja kirjan kanssa. Paitsi jos luet kännykällä, jolloin se on ihan ok, kunhan muistat välillä näpytellä jotain.
Ota kesäkirja! Kesäkirjan voi aina hylätä elokuussa kesämökille seuraavaa kesää odottelemaan. Tosihylkääjille tarjolla myös bookcrossing. Krossaamalla pääset eroon kesäkirjasta ja mahdollisesti jopa kyyläämään sen myöhempiä seikkailuja maailmankaikkeudessa. Kesäkirja kannattaa aina!
Onko muilla kesäkirjasuunnitelmia?
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Kirjaläppää: Voiko feministi lukea chick litiä?
 |
| Charles E. Perugini: In the Orangery. |
Ehdottomasti voi. Ensinnäkin koko feminismin ajatus lähtee siitä, että sukupuolen ei pitäisi rajata kenenkään yhteiskunnallisia, kulttuurisia tai sosiaalisia mahdollisuuksia. Jos kerran miehet voivat halutessaan lukea chick litiä, mikseivät naiset voisi? Ei ole tarpeen rajoittaa itseään lukemasta nuorten aikuisten naisten kirjallisuutta samalla tavalla kuin ei ole tarpeen pyytää pienempää palkankorotusta kuin haluaa.
Toisekseen, mitä varten kirjallisuus on, jos ei lukemista varten? Yhden alan kirjallisuuden lukeminen syventää näkemystä kapea-alaisesti, kun taas mahdollisimman monenlaista kirjallisuutta lukeva pystyy kasvattamaan näkemystään siitä, mitä kaikkea kirjallisessa maailmassa on.
Chick litin lukemista voi tässä mielessä perustella useammastakin näkökulmasta:
a) Kyllähän vihollinen pitää tuntea. Ei voi puhua chick litistä asiantuntevasti, ellei ole tutustunut edes pintapuolisesti koko genreen ideologisista, sukupuolisista tai muista syistä. Naishömpän tuomitessaan pitäisi olla jotain perusteluja, ja mistäpä ne perustelut paremmin kaivaa, kuin hömppäkirjoista itsestään?
b) Kaikki chick lit ei suinkaan koske sitä, miten päästään mahdollisimman upeasti
Mutta sitä voidaan käyttää kuvaavaan kaikkea pääasiassa nuorille naislukijoille tarkoitettua kevyttä viihdekirjallisuutta, joka (yleensä) myy hyvin, joka ei tee suuria kirjallisia innovaatioita tai jolla ei ole uutta filosofista sanomaa. Eli siis vähän kaikkea tarpeen mukaan.
c) Chick litistä voi tehdä feminististä tulkintaa paitsi kirjasta itsestään, myös ympäröivästä yhteiskunnasta. Tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä hyväkseen.
Esimerkiksi suomalaisen chick litin itselleni mielenkiintoinen alagenre on kolmikymppisen naisen äitiyttä ensimmäisen lapsen saannin aikaan kuvaava kirjallisuus. Tämä mahtanee kertoa jotain suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta (sukupuolieroihin törmätään niin perhepiirissä kuin työpaikallakin vasta perheytymisen yhteydessä) tai esimerkiksi yleisestä vapaamielisyydestä (naisten elämistä tietyllä tavalla vaaditaan vasta, kun hän on plussannut). Tässä mielessä kannattaa tutustua esim. Pauliina Suden Ruuhkavuoteen (2005), Cia Kiiskisen Äitiyspakkaukseen (2001) tai Minna Kiistalan Minä en sitten koskaan muutu -teokseen (2010).
Chick lit -termiä voi käyttää myös retroaktiivisesti, mikäli tiedostaa käyttönsä olevan anakronistista. Miten esim. 1800-luvun chikkerisankarittaret eroavat 1960-luvun Modesty Blaisesta tai Sinkkisten Carriesta? Mitä nykyinen naiskirjallisuus kertoo feminismin kehityksestä, valtavirtaistumisesta ja naisasialiikkeen yhteiskunnallisesta onnistumisesta?
Mitäs koottuja selityksiä tästä nyt jäi puuttumaan?
Katso lisää ylen jutusta 20.4.2012: Voiko feministi lukea chick lit -kirjallisuutta?
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Kirjaläppää: 100 säilytettävää kirjaa
Kirsi laittoi taas pahan Kirsin kirjanurkkauksessa. Mitkä 100 kirjaa säilyttäisit? Omaan settiinsä Kirsi oli valinnut mm. sanakirjoja.
Nythän on niin, että sanakirjat ovat välttämättömiä apu/työvälineitä: meikäläinen ei ainakaan lue yhtään kokonaista lausetta latinaksi, ellei saatavilla ole kyseisen ulkomaankielen (kuolleen, ei kuopatun) sanakirjaa. Sama kirjoittaessa: etenkään niinä päivinä, jolloin aivot ovat muutenkin hitaalla, ei kirjoittamisesta tule mitään, jos jotain sanaa pitää oikein ruveta pohtimaan. Toki netissä on sanakirjoja pilvin pimein, mutta varsinkin em. päivinä sen netin on paras olla pimeänä, tai kirjoittamisesta ei tule mitään.Eli sanakirjahyllymetrini lasken tässä yhteydessä yhdeksi esineeksi. (Säästin tässä just useamman kymmentä paikkaa.)
Toisekseen, ammattikirjallisuus. Ammattikirjallisuus on välttämätöntä ammatin harjoittamista varten, eikä ainakaan oman alani erikoiskirjallisuutta ole helppo saada uudestaan käsiinsä, mikäli ne joskus menettää. Ammattikirjallisuus = yksi esine. (Säästin tässä just vaatehuoneellisen nimekkeitä.)
Mutta ne loput sitten. Olen opiskeluaikoinani pärjännyt ihan hyvin kymmenellä kirjalla ne ajat, jolloin vaihto-opiskelin ulkomailla. Tai toki niitä ulkomaankielisiä on tarttunut paikan päältä mukaan matkojen varrella, mutta siis jos on kirjasto käytössä, niin periaatteessa ihminen selviää hyvin vähällä määrällä. Minäkin saattaisin selvitä alle 50 kirjalla, sillä suuri osa lemppareistani on mukavasti aina saatavilla kirjastossa. Ehkä tämä nykyinen hamstraus onkin enemmän stabiilin omistusasumiselämän lieveilmiö?
Tähän lauantai-illan ratoksi voisikin näin sopivasti motivoituneena käydä pikatyhjentämässä kirjahyllyistä kaikkea turhaa, nyt kun on kirkkaana mielessä, mikä on todella olennaista. Laitan ne eteiseen ja ilmoitan miehelle, että kirjasto aukeaa aamuysiltä, nämä saa viedä kierrätykseen. Bonarina saan pitkät aamu-unet, mies ei varmasti uskalla herättää ennen kuin kirjat ovat todella poistuneet talosta. Nerokasta ja tehokasta.
Nythän on niin, että sanakirjat ovat välttämättömiä apu/työvälineitä: meikäläinen ei ainakaan lue yhtään kokonaista lausetta latinaksi, ellei saatavilla ole kyseisen ulkomaankielen (kuolleen, ei kuopatun) sanakirjaa. Sama kirjoittaessa: etenkään niinä päivinä, jolloin aivot ovat muutenkin hitaalla, ei kirjoittamisesta tule mitään, jos jotain sanaa pitää oikein ruveta pohtimaan. Toki netissä on sanakirjoja pilvin pimein, mutta varsinkin em. päivinä sen netin on paras olla pimeänä, tai kirjoittamisesta ei tule mitään.Eli sanakirjahyllymetrini lasken tässä yhteydessä yhdeksi esineeksi. (Säästin tässä just useamman kymmentä paikkaa.)
Toisekseen, ammattikirjallisuus. Ammattikirjallisuus on välttämätöntä ammatin harjoittamista varten, eikä ainakaan oman alani erikoiskirjallisuutta ole helppo saada uudestaan käsiinsä, mikäli ne joskus menettää. Ammattikirjallisuus = yksi esine. (Säästin tässä just vaatehuoneellisen nimekkeitä.)
Mutta ne loput sitten. Olen opiskeluaikoinani pärjännyt ihan hyvin kymmenellä kirjalla ne ajat, jolloin vaihto-opiskelin ulkomailla. Tai toki niitä ulkomaankielisiä on tarttunut paikan päältä mukaan matkojen varrella, mutta siis jos on kirjasto käytössä, niin periaatteessa ihminen selviää hyvin vähällä määrällä. Minäkin saattaisin selvitä alle 50 kirjalla, sillä suuri osa lemppareistani on mukavasti aina saatavilla kirjastossa. Ehkä tämä nykyinen hamstraus onkin enemmän stabiilin omistusasumiselämän lieveilmiö?
- Sanakirjat
- Ammattikirjallisuus
- Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär
- Julio Cortazar: Bestiario
- Jorge Luis Borges: Haarautuvien polkujen puutarha
- Saima Harmaja: Kootut runot
- John Berendt: Midnight in the Garden of Good and Evil
- John Irving: A Prayer for Owen Meany
- E. L. Doctorow: Ragtime
- Stanislav Lem: Solaris
- Junichiro Tanizaki: Varjojen ylistys
- George R. R. Martin & Lisa Tuttle: Windhaven
- Roger Zelasny: The Great Book of Amber (The Chronicles of Amber 1-10)
- E. M. Forster: A Passage to India
- Guy Gavriel Kay: Tigana
- Wladimir Kaminer: Russendisko
- Eino Leino: Helkavirsiä
- Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat
- Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
- Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
- Peter Ackroyd: Chatterton
- Jonathan Swift: Gulliver's Travels
- Daniel Defoe: A Journal of the Plague Year
- Ray Bradbury: Fahrenheit 451
- Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
- Walter Moers: Die Stadt der Träumenden Bücher
- J. R. R. Tolkien: Hobitti
- Jane Austen: Northanger Abbey
- Jane Austen: Persuasion
- Jane Austen: Pride and Prejudice
- Jane Austen: Sense and Sensibility
- William Blake: Selected Poetry
- John Donne: Complete English Poems
- Julian Barnes: Flaubert's Parrot
- Mary Shelley: Frankenstein
- Margaret Cavendish: The Blazing World and Other Poems
- Neal Stephenson: Cryptonomicon
- Neal Stephenson: The Baroque Cycle
- Don Delillo: White Noise
- Richard Adams: Ruohometsän kansa
- Uuno Kailas: Runoja
- Edith Södergran: Dikter
- Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
- Henry James: What Maisie Knew
- Jane Austen: Mansfield Park
- Philip K. Dick: Do Androids Dream of Electric Sheep?
- Caryl Phillips: Crossing the River
- Peter Ackroyd: Hawksmoor
- George R. R. Martin: A Game of Thrones
- Charles Baudelaire: Les Fleurs du Mal
Tähän lauantai-illan ratoksi voisikin näin sopivasti motivoituneena käydä pikatyhjentämässä kirjahyllyistä kaikkea turhaa, nyt kun on kirkkaana mielessä, mikä on todella olennaista. Laitan ne eteiseen ja ilmoitan miehelle, että kirjasto aukeaa aamuysiltä, nämä saa viedä kierrätykseen. Bonarina saan pitkät aamu-unet, mies ei varmasti uskalla herättää ennen kuin kirjat ovat todella poistuneet talosta. Nerokasta ja tehokasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)