 |
| © Taika. Sujata Massey: Rei Shimura Yakuzan jäljillä. |
Tässä kohtaa täytyy varmaan tunnustaa, että olen ollut tietoinen sarjan olemassaolosta lähes kymmenen vuotta, mutta jättänyt aina hyllyyn. Ihan pelkästään manganomaisten kansien takia. Koska en lue mangaa, ja kansien tulisi parhaimmillan kuvata kirjan sisältöä, olen kuvitellut olevani Rei Shimura -yleisön ulkopuolella. Käytännössä kuitenkin (olettaen, että tämä sarjan n:s osa on samantyyppinen kuin aikaisemmat) Rei Shimurat ovat agathacristiemäisellä tavalla juonikuvioituja, verettömiä ja lähes väkivallattomia viihdedekkareita, joissa sympaattisen päähenkilön henkilökohtainen elämä ja dekkarielämä linkittyvät kevyeksi viihdepläjäykseksi.
Rei Shimura Yakuzan jäljillä on saanut päänäyttämökseen japanilaisen tavaratalon - kuvitteellinen Mitsutan on yksi monista Ginzan paremmista ostostaivaista, jossa työskenteleminen vaikuttaa aika lailla samalta kuin kotoisalla Stockalla. Paitsi, että suositut brändit ja rahasummat ovat tietysti eri sfääreissä, ja aspahommat japanilaiseen tapakulttuuriin sovitettuja. Rei joutuu lirkuttelemaan tiensä töihin Mitsutaniin ihan vaan vakoillakseen vähän tietoja USA:n valtion leivissä - toimeksiannon hän on ottanut krooonisen rahapulansa takia. Vakoiluhommat johtavat niin kylpylään tavaratalon johtoryhmän kanssa kuin murhaankin.Välissä Rei shoppailee, deittailee myyjätoverinsa deittikaasona ja selvittelee sydänsurujaan (menneitä ja nykyisiä), sekä osallistuu japanilaisiin perinteisiin juhlamenoihin.
Jos näitä eksoottisempia japanilaiseen elämänmenoon liittyviä ei tässä teoksessa olisi, en vaivautuisi edes ajattelemaan sarjan muiden osien lukemista. Eksoottiset kulttuuriset yksityiskohdat tuovat Rei Shimuralle särmää sekä tarinaan että henkilöhahmoihin, ja nostavat sen tusinadekkareita tai -chikkereitä mielenkiintoisemmaksi. Masseyn ansiona on, että eksotismeilla ei kuitenkaan mässäillä tai niitä nosteta esiin turhan takia - ne solahtavat tarinaan sen olennaisena osana ihan muutamaa sivurimpsua lukuunottamatta.
Vaikka itse olen ollut nihkeä shimurojen suhteen vuosikausia, saatanpa tämän ensimmäisen kokemuksen jälkeen hyvinkin lainailla sarjan muut osat oikeasssa järjestyksessä yhdeltä fanityttökaveriltani (porttiteoria toiminnassa). Luotettava, suht tasalaatuinen sarja, kuulemma. Johon on tulossa pitkän tauon jälkeen uusi osa, tiedottaa kirjailija kotisivuillaan.
***
Sujata Massey: Rei Shimura Yakuzan jäljillä
Suom. Titta Leppämäki
Kansi: Sami Saramäki
Gummerus 2006
447 s.
Minulle kävi samalla tavalla – olin jotenkin ylenkatsonut koko sarjaa, syystä jota en ihan itsekään tiedä. Uskon tavallasi, että suomalaisilla kansilla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Kerran joululomalla ryhdyin sitten lehteilemään yhtä sarjan teoksista, ja pian olinkin jo lukenut niistä useimmat.
VastaaPoistaEn väittäisi, että kirjoissa sinänsä on mitään kauhean erikoista, mutta ne ovat tosiaan kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, olematta hattaraista chick litiä. Ja nuo kulttuuriset mausteetkin auttavat osaltaan, tekevät sarjasta vähän omaperäisemmän. Taidankin taas kesälomalla suunnata kirjastoon ja poimia näistä pari rantalukemiseksi. Sellaiseksi ne ovat täydellisiä.
Kansilla on suuri vaikutus, etenkin herätekirjoissa. Kansiteksteillä myös. Jos en tietäisi paremmin, olisivat kaikki Maarit Verrosen teokset esimerkiksi jääneet lukematta.
VastaaPoista