Kirjaläppää: Kriitikko laittoi pahan

Olin juuri kirjoittamassa ihan tavallista kirjabloggausta, kun Hesarin Nyt-liitteessä lykäji  kolumnia (<- linkki).

"Niin että jos tahdot mieleisekseni kirjailijaksi, tässä neuvo: työläisammattia ei tarvitse hankkia. Mutta panosta nykyaikaan." (Sanna Kangasniemi, Nyt-liite, 15.2.2012)

Jäi se bloggaus kesken. Sapetti.

Facebookissa eräs tuttavani arveli tätä niin kutsutuksi ironiaksi, jopa itseironiaksi. Jäin makustelemaan kirskuttelemaan hampaitani. Mille yllä mainitussa tekstissä oikeastaan naureskellaan?

1. Hienovaraista ironiaa ymmärtämättömälle lukijalle?
2. Historialliselle romaanille ja scifille?
3. Aristoteliselle draaman kaarelle?
4. Tekemällä tehdylle kehyskertomukselle?
5. Tekotaiteelliselle kielenkäytölle?
6. Puhetyyliselle kielenkäytölle?
7. Korkea- ja matalakulttuuriin jaolle?
8. Kriitikoille?
9. Kirjailijoille?
10. Kriitikkojen nuoleskelemiselle?

Muista viis, mutta että vaihtoehto 10 on edes mahdollinen tulkinta, vaikka se uusintaa kirjailija-kriitikkosuhteen epämiellyttävää voimaepätasapainoa mitä vastenmielisimmin.

Mistähän yleinen huono kuva ammattikriitikoista mahtaa olla syntynyt?