 |
| Mikael Niemi: Veden viemää (Like 2013) |
Syystulvivan joen yläjuoksuilta lähtee ketjureaktio, joka juoksuttaa niin jokivarren padot kuin ihmisetkin kumoon yksi toisensa jälkeen. Turva-alan yrittäjä, akvarellikurssilaiset, keski-ikäinen helikopterilentäjä, hänen kipakka ex-vaimonsa ja ensimmäisellä kolmanneksella hehkuva tyttärensä joutuvat kukin tahollaan ensimmäisten joukossa mittelemään selviytymistaitojaan ja -tahtoaan tulvan kylmässä kyydissä. Jossain vaiheessa katastrofivaroitusten saapuessa alajuoksulle kaupunkeja aletaan evakuoida. Joukkoevakuointi synnyttää valtaväylille pusertuvan ihmistulvan, jossa vain vahvimmat selviytyvät päämääriinsä.
Niemen suoraviivainen kerronta ja napakat anekdootit rytmittävät tehokkaasti yksittäisten ihmisjuonten etenemistä. Joen nielaistessa yhä enemmän maata ja väkeä joessa tapahtuu onnekkaita ja epäonnekkaitakin kohtaamisia, joissa ihmisluonnetta mitellään itseään, luontoa ja toisia ihmisiä vastaan Maslown tarvehierarkian puitteissa, libidon ja thanatoksen puristuksessa.
Luin Mikael Niemen Veden viemää kerralla. Tämä on olennainen fakta kirja-arviossani, koska olen viimeksi lukenut kirjan yhtä soittoa kymmenisen vuotta sitten. Veden viemää todella vei mukanaan kaikessa kiihkeydessään. Toisaalta lukukokemus valui kuin vesi sormien välistä. Laajassa henkilöhahmokavalkadissa ei oikein ollut samastuttavaa, sillä parhaat ja heikoimmat puolensa näyttävissä ihmisarkkityypeissä ei ollut riittävästi inhimillistä tarttumapintaa satunnaisista muisteloista huolimatta. Ikäänkuin ihmiset redusoituisivat riittävän tiukan paikan edessä toiminnakseen.
Kirjan luettuani jäin arvelemaan, mikä Niemen esittelemistä arkkityyppisistä reaktioista olisi lähinnä omaa selviytymistekniikkaani. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ikinä käytännössä selviä.
***
Mikael Niemi: Veden viemää
suom. Jaana Nikula
Kansi: ?
Like 2013
298 s.
Ruotsink. alkup. Fallvatten
Minäkin luin tämän parilla istumalla, vaikka kirja osittain ahdistikin. Olen myös samaa mieltä henkilöistä, kukaan ei oikein tullut läheiseksi, koska kaikki olivat niin selkeästi arkityppejä erilaisista ihmisistä.
VastaaPoistaPidin tästä kuitenkin oikeastaan yllättävänkin paljon!
Mä en ole oikein varma, että pidinkö vai en. Musta oli tosi mahtavaa, että joku kirja vaati pitkästä aikaa aamuyölle lukemista, mutta ehkäpä juuri siitä syystä käteen ei jäänyt juuri mitään. Toisaalta saattaa olla epämukavuutta aiheuttavasta teemastakin kiinni, ettei tee mieli niin funtsia tätä kirjaa sen enempää. Ja tämä puolestaan on hyvä merkki ja merkki siitä, että kirjalla on painavaa, tärkeää asiaa. Keinulautakirja.
VastaaPoista