***
Mika Waltari taisi historiallisten lukuromaanien lisäksi myös kevyemmän viihdekirjallisuuden metkut. Vuonna 1939 ilmestynyt Kuka murhasi rouva Skrofin? on ensimmäinen Waltarin kolmesta komisario Palmu -salapoliisiromaanista. Teos on juoneltaan perinteinen whodunnit-romaani, vaikka minäkertojana ei toimikaan salapoliisi itse vaan hänen avustajansa Toivo Virta.
Waltari rakentaa salapoliisiromaaninsa kansainvälisten esikuvien mukaan. Romaani on salapoliisikertomukseksi erittäin veretön: tarina pyörii yhden murhan selvittämisen ja yhden romanttisen kuvion ympärillä. Henkilöhahmot ovat kliseisiä dekkarien perushahmoja. Scotland Yardina toimii Rikospoliisin päämaja ja pääosin selvitystyö hoidetaan näytelmämäisesti niin murhatun rouva Skrofin kuin epäiltyjen nuorukaistenkin asunnoilla. Romaaniaan varten Waltari on selvittänyt paitsi rikospsykologian, myös etsiväntyön teknisen suorittamisen uusimmat tuulet. Ajan ja helsinkiläisen hengen mukaan näemme myös vilahduksia nuorten aikuisten hippastelusta Hotelli Helsingissä.
Moderni yläluokkainen Helsinki mahdollistaakin varsin uskottavan salapoliisijuonen. Helsingin humu ajankohtaisine ilmiöineen kuten valepastoreineen, cocktaileineen, luksusasuntoineen, vuokrakortteereineen, etsivineen, huumehöyryineen, opiskelijajäynineen, tanssijattarineen, autoiluineen ja porttikongeineen edesauttavat romaanin verrattain dynaamista etenemistä ja kiihkeää cityelämän tuntua. Kuka murhasi rouva Skrofin? onkin kaikilta osa-alueiltaan tyylipuhdas ja linjakas perinteinen salapoliisiromaani.
***
Waltarin Helsingissä murha tapahtuu paremmissa piireissä, mutta Juha Nummisen rikosromaani Henkipatto esittää
lukijalle 2000-luvun alun Helsingin pahemmista piireistä käsin.
Numminen kuljettaa lukijaa toinen toistaan ankeammissa
helsinkiläismiljöissä: Käpylän öisellä pääkadulla, Kallion hävyttömissä
vuokrakasarmeissa, Pitäjänmäen ankeilla pienteollisuustonteilla ja
suomalaisen keltaisen lehdistön toimituksissa. Miljöiden rappioglamour
soi hyvin yhteen romaanin synkeän humoristisen veijaritarinan kanssa.
Henkipaton alkuasetelma
muistuttaa chick lit -romaania. Freelancer-rikostoimittaja Henrik
Lahtinen on pulassa esitettyään uudelle ja varakkaalle hoidolleen
varakkaampaa kuin onkaan. Miten saada nopeasti pankkitilin balanssi
tasolle, jolla pitää hengissä suhteen laatu- ja määrätietoiseen naiseen?
Onneksi nainen lähtee lomailemaan, ja Henrik voi keskittyä ratkaisemaan
ongelmaansa. Ratkaisuksi Henrik keksiit myyvän rikosromaanin
kirjoittamisen. Taustatyötä tehdessä rikos muuttuukin romaanin
aiheesta osaksi päähenkilön henkilöhistoriaa Henrikin suorittaessa
täysverisen murhan puolivahingossa. Ja hups vaan, yhtäkkiä Henrikillä on
myös massia enemmän kuin laki sallii. Rangaistusta Henrik ei toki
mieluusti kärsisi nopeasta arvonnousustaan. Täytyy siis peitellä
jälkensä ja tasapainoilla muiden osingoille pyrkivien kanssa.
Henkipatossa
kaikki liittyy kaikkeen. Niinpä Henrikin vahinkolaukaus ja -varkaus
johtavat hänet keskelle rikostutkintaa, jonka osasena hän itse on niin
toimittajan kuin epäillyn ominaisuudessa. Eikä siinä vielä kaikki.
Rikosvyyhtiin liittyvät päähenkilön hyvin tuntemat helsinkiläisen
alamaailman toimijat: pääkaupunkiseudun poliisit, venäläinen mafia,
virolainen palkkatappaja, kantakapakan omistaja, oma veli,
kansanedustaja... Numminen pyörittää laajaa henkilögalleriaa hyvin ja
huolella. Päähenkilön tausta on huolella mietitty ja mieshahmot
ylipäänsä tuntuvat inhimillisiltä Nummisen latteisiin naishahmoihin
verrattuna.
Moderni
alaluokkainen Helsinki mahdollistaa varsin uskottavan rikoskertomuksen.
Silminnäkijäkertomuksen omakohtaisuus antaa kirjailijalle
mahdollisuuden luodata murhaajan tuntoja motiiveista jälkipyykkiin.
Numminen pitää kuitenkin pintansa rikoskirjailijana: tunteilu ei turhaan
katko verevän rikosromaanin rytmikästä juonenkuljetusta. Henkipatto on verevä ja viihdyttävä miehisten miesten toimintaromaani.
***
Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?
Kansi: Päivi Puustinen
Otava 2001 (alkup. 1939)
237 s.
***
Juha Numminen: Henkipatto
Kansi: Mika Tuominen
WSOY 2005
334 s.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti