Kirjaläppää: Kirjailija, tappakaa kultasenne

Miksi, oi miksi, kirjailija hyvä, koristatte kirjojanne tarpeettomasti omatekoisilla, täysin järjettömillä kielikuvilla?

Myönnän olevani sekä kimpaantumisherkkä kuin raivotautinen vessapaperirulla että väsynyt kuin rosteroitu Ballograf, mutta heretkää, kirjailija, tuomasta maaseutua mun lukukokemuksiin, jos ette ole siellä päin käyneetkään. Selällään avutonta raivoaan purkavat koppakuoriaiset eivät surise. Ne heiluttelevat jalkojaan sanattomasti ja välillä kopsahtevat. Ne ovat kuolevat kärpäset, jotka pörisevät, pörisevät, viimeisillä voimillaan.

Myöskään älköön iskettäkö yhteen dynaamista verbiä ja herkästi särkyvää substantiivia ilman erityistä syytä. Edes minä kohtuuttoman epäsiisti lukija täällä arkikokemuksen puolella en suvaitse, että kenkiä viskellään kuin appelsiininkuoria appelsiinia kuoriessa. Mielikuvituksella on rajansa, joiden tuolla puolen ei säteile valaistuminen vaan huokaus.

© Taika

Kirjailija, halutessanne sortua älyttömiin kielikuviin, sortukaa tunnettuihin ja latteisiin. Ehkäpä jatkatte traditiota kuin pulppuava viemäriputki, mutta ette sentään luo uusia plakkeja kirjallisia valtimoitamme tukkimaan. Ehdottomasti välttäkää ulkomaankielisiä, siitä ei pitkässä juoksussa seuraa kuin vesikellojen kimoitusta.

Lopuksi, kirjailija, kavahtakaa adjektiivia "tietynlainen". Jos teillä on luovaa kielikorvaa neljä sataa sivua, niin tiivistäkää 220:ee, se on paras mitta romaanille niin pitäkää linjanne ja kuorruttakaa kuppikakkunne omatekoisin strösselein vielä kerran. Minä, tuulimyllynsiipinen lukija, en katso hyvällä loppumetreillä luovuttajaa.

PS. Sanokaa rohkeasti ei kikkailevalle yltiörunollisuudelle ja tekotaiteellisille kuvituskuville.