Kesäodysseiani ei ole edennyt ihan suunnitelmien mukaan. Vaikkei
Ulysses ole ehkä ihan niin huono kuin muistelin (ja tästä kiitos nerokkaalle uudelle käännökselle), olen kuitenkin pääasiassa lukenut ihan mitä tahansa muuta.
 |
| Joyce Bloomsdayna 1925. Kuva: Sylvia Beach. |
Lisäpotkua luku-urakkaan tuli yllättäen ja pyytämättä tänään lemppari-inhokkikirjailijaltani
Paulo Coelholta The Guardianissa. Kirjallisuutta pitäisi Coelhon mukaan kirjoittaa kaikille, ja
Ulysses on näyttänyt tässä suhteessa erittäin huonoa esimerkkiä. Coelho tuomitsee James Joycen
Ulysseksen täydellisestä sisällöttömyydestä, muodon vuoksi tehdystä teoksesta, jonka pääasiallinen tarkoitus on tehdä vaikutus muihin kirjailijoihin.
Onko
Ulysses huijinkia? Onko James Joyce onnistunut akateemisessa kuperkeikassa paremmin kuin kukaan muu ja hämännyt kirjallisen maailman niin, että täydellisen sisällöttömyyden nosteessa juhlitaan
Bloomsdayta ja isketään konferenssipuheita vuodesta toiseen? Voiko Coelholta livahtaa suupielestä totuuden siemen (vaikka samaan on tietysti päädytty
ammattikriitikkojen toimesta jo vuonna 1922)?
Tämän ajatuksen voimalla sitä varmasti selviää vähintään seuraavat sata sivua eteenpäin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti