|
Justina Robson: Aitoa peliä (Karisto 2013) |
Justina Robsonin
Aitoa peliä esittelee
vauhdikkaan sf-cocktailin, jossa reipasotteinen
kyborgivakoojasankaritar toimii haltiarokkarin henkivartijana niin tässä
kuin Alfheimin haltiavaltakunnassakin. Lähitulevaisuuteen sijoittuva
romanttissävytteinen toimintajännäri sekoittaa scifin ja fantasian
traditioita hieman Zelaznyn multimodaalisuutta kaiuttaen. Kerronta on
nopeaa ja juoni pitää otteessaan alusta loppuun. Upeinta romaanissa on
kuitenkin toimintasankari
tar, sekä
identiteettikysymyksiin liittyvä tematiikka, jota käsitellään
johdonmukaisesti läpi koko tarinan henkilöhahmoista ja tarinansisäisistä
konflikteista kumpuavissa tilanteissa.
Ok, minä olen vielä
nuori nainen, vaikkei olekaan omia käsiä eikä jalkoja, enkä inhoa
itseäni sen enempää kuin Glory Beachin tytöt, jotka laihduttavat,
napsivat tabuja ja menevät leikkaukseen näyttääkseen keijuilta ja
tähtösiltä ja päästäkseen porniksiin. (s. 87)
Aitoa peliä on
Kvanttipainovoima
-sarjan ensimmäinen osa. Päähenkilö on erikoisagentti Lila Black,
Alfheimissa vakoilutehtävissä palasiksi laitettu ja Otopiassa (ent. maa)
nanoteknologialla kokoon kursittu kokeellinen kyborgi, joka ei ole ihan
vielä sinut menneisyyden, tulevaisuutensa tai kehonsa kanssa. Lila saa
tehtäväkseen
vahtia suojella haltiarokkari Zalia. Pian
selviää, että kyseessä ei ole a) ihan tavallinen haltia, b) ihan
tavallinen suojelu tai c) ihan tavallinen rock-bändikeikka, sillä
tehtävä saa Lilan sotkeutumaan paitsi toisten todellisuuksien sisä- ja
ulkopolitiikkaan, myös erilaisiin tunteiden, tekojen, seurausten ja
välienselvittelyjen verkkoon.
Kyseessä ei myöskään ole ihan
tavallinen sf-rämistely, sf-ooppera, tai edes sf-saippuaooppera.
Tässäkin suhteessa Robson kokkaa hyvän fuusion omilla ehdoillaan.
Naispäähenkilön siivin päästään tutustumaan vänkään, vuoden 2015
katastrofissa muokkautuneeseen uudenmalliseen maailmankaikkeuteen
moniaine todellisuuksineen. Elementaalien asuttama Zoomenon, haltioiden
Alfheim, demonien Demonia, kuolemanjälkeisen elämän Thanatopia ja
entinen maa, Otopia, elelevät nyt yhteydessä toisiinsa epävarmojen
suhteiden ja maailmankuvan vallitessa.
Robsonin
tieteiskirjoittajan tausta näkyy siinä, ettei hän malta olla
aloittamatta yksityiskohtaisella maailmankuvauksella. Onneksi tämä
irrallinen maailmakuvaus on lyhyt, eikä siinä selitetä fysikaalisia tai
teknologisia yksityiskohtia. Lisäksi se leijuu tyylillisesti ja
sisällöllisesti irrallaan muusta romaanista. Muualla Robson on saanut
vastaavan kuvauksen livautettua mukavasti tarinan sisään, eivätkä
päähenkilötkään näe kokonaiskuvasta kuin osasia.
Päähenkilö Lila ole pelkkä naispuolinen
Robocop
-kopio, vaan jo lähtökohtaisesti tunteva, muistava, inhimillinen
ihminen, jonka suhde teknologisesti muokattuun vartaloonsa vaihtelee
hyväksyvän ja häpeilevän välillä. Ennen kaikkea hän on naishahmo, joka
läpäisee
Bechdelin testin*
heittämällä (kuten koko romaani). Sekä kirjailijan luoma monitahoinen
maailma että syvät hahmot antavat hänelle monia mahdollisuuksia
tutkiskella identiteetin ja muutoksen teemoja.
Aitoa peliä -romaanin
juonikuviot kiteytyvät väistämättömän muutoksen ja muutosvastarinnan
ympärille. Kun maailma ympärillä muuttuu peruuttamattomasti, osa
inhimillisistä olennoista surffailee eturintamassa, osa pyrkii
hyväksymään muutoksen ja osa vastustaa sitä kynsin ja hampain. Robson
tutkiskelee romaanissa muutosta ja siihen liittyviä moraalisia
kysymyksiä monipuolisesti. Suurin jännite osuu vastapuolten konfliktiin,
ja pahikset löytyvät sankaritarta vastustavalta puolelta. Kirjailija
osoittaa kuitenkin, ettei maailma ole mustavalkoinen, pohdiskelemalla
hankalia ja tasapainottelemalla erilaisten sidosten ja painotusten
välillä.
Suomennos on pääosin laadukas. Suomentaessa on kehitelty
onnistuneesti uutta suomenkielistä terminologiaa, mutta
englanninkielisen alkuperäistekstin jäljittely lausetasolla tuo kieleen
ajoittain tönkköyttä. Suomentaja on nootittanut muutamat
intertekstuaaliset viittaukset, mutta runsaat kirjallisuusviittaukset
erityisesti fantasiakirjallisuuteen lukija saa keksaista itse.
Lilan
nälkä oli käynyt sietämättömäksi heti kun hän oli haistanut ruoan
tuoksun, ja he ahmivat sitä vaikka se olikin kuivattua ja heidän oli
juotava paljon vettä. "Ei lembas-vitsejä, pyydän", Dar sanoi heti kun
hänen ei enää tarvinnut haukata lisää heti nielaistuaan. "Olen jo
kuullut ne kaikki." (s. 203)
Aitoa peliä
on kekseliäs, useiden suosittujen kirjallisuuslajien hyviä konventioita
yhdistelevä ja tunteisiin monin tavoin vetoava, kokonaisuudessaan
erinomainen nuorten aikuisten romaani.
*
Bechdelin testi on sarjakuvapiirtäjä
Alison Bechdelin
luoma testi, jonka perusteella voi arvoida onko jossain
viihdeteollisessa teoksessa naishahmoja, jotka esitetään
varteenotettavina tai edes normaaleina ihmisinä. Testin kysymykset ovat:
1) Onko teoksessa vähintään kaksi naista, joilla on nimet?
2) Puhuvatko he toisilleen?
3) Puhuvatko he keskenään jostain muusta kuin miehistä?
***
Justina Robson: Aitoa peliä (Kvanttipainovoima 1)
Suom. Mika Renvall engl. alkup. Keeping it real. Quantum gravity 1
Ulkoasu: Samppa Ranta
Jalava 2013
411 s.