 |
| Vuorensola &al: Näin tehtiin Iron Sky... Docendo 2012. |
Näin tehtiin Iron Sky: eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan internetiä -teoksessaan
Iron Sky -elokuvan
tekijät kertovat, kuinka temppu tehdään, kukin omasta näkökulmastaan.
Uskomatonta kyllä, tekijät toivottavat kaikki tervetulleeksi yhteiselle
hiekkalaatikolle leikkimään heidän(kin) leluillaan. (Epätyypillistä
suomalaisessa kulttuurielämässä, vrt.
Suuri Mutuhuttukohu selittelevine
jälkimaininkeineen.)
Niinpä
tämä kirja valottaakin paitsi elokuvan syntyprosessia (
Star Trek, sauna ja jengi),
myös tuotanto- ja julkistusprosesseja, jotka tämän elokuvan kohdalla
poikkeavat aika lailla totutusta. Avoimuus, havainnollisuus ja hyvä
läppä ovat tämän teoksen vahvuuksia. Kirja solahtaa mukavasti
elokuva-alan maallikonkin mukavuusalueelle, vaikka tekijät ovat
rampanneet luennoimassa samaa asiasisältöä elokuva-alan ammattilaisille. Itse elokuva on vahvasti visuaalisesti läsnä läpi teoksen.
Näin tehtiin Iron Sky: eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan internetiä (Docendo 2012) päästää ääneen ohjaaja
Timo Vuorensolan (3 krt), tuottaja
Tero Kaukomaan (3 krt), CGI-tuottaja
Samuli Torssosen (1 krt), yhteisöpäällikkö
Jarmo Puskalan (1 krt),
some-päällikkö Pekka Ollulan (1 krt) ja
tiedottaja Janos Honkosen (1 krt). Kirjan artikkeleita yhdistää asiasisältöjen moninaisuudesta huolimatta tarinoiva ote ja naseva väliotsikointi jäsentää tarinoiden seuraamista. Tarinallisuus tukee tässä teoksessa informatiivisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka Puskala vihjaakin artikkelissaan, että hyvän tarinan ja totuuden välillä kannattaa valita hyvä tarina (s. 124), eikä kirjan artikkeleissa syväluodata kaikkia ammattisalaisuuksia, vaikuttaa useimmissa artikkeleissa pysytyn tarinoidessakin rehellisyyden puolella.
Kirjan artikkelit alkavat
Torssosen lyhyellä yleishistoriikilla ja jakautuvat karkeasti ottaen elokuvan sisällön tekemiseen (
Vuorensola, Puskala), rahoitukseen (
Kaukomaa) ja yhteisöllisyyden luomiseen (
Vuorensola, Honkonen, Puskala, Ollula, Kaukomaa) kaikin mahdollisin keinoin. Juuri yhteisön luominen jo elokuvan tekoprosessin aikana oli tässä elokuvassa paitsi sen valmistumisen elinehto, myös ennennäkemätöntä elokuvamaailmassa tässä mittakaavassa.
Iron Skyn nettiyhteisöstä on pidetty (aiheestakin) suurta meteliä, mutta itseäni ällistytti tekijöiden kyky luovia virtuaalisten ja läsnäolevien ihmisten yhteisöjen välillä ja joukossa, sekä tarvittaessa muuntaa molempia toisikseen. Näkyvimmin tietysti muuntamalla elokuvan virtuaalinen nettiyhteisö käytännön katsojiksi ja rahoittajiksi, mutta toisaalta myös tuottaa oletusarvoisesti epäkiinnostuneista rahoitus- ja mediaresursseista osallistuviksi tekijöiksi.
Vaikka kirjan alkupuolen artikkelit olisivat hyötyneet vielä yhdestä oikolukukierroksesta, kirjan sisällön ja visuaalisuuden sinfonia kantaa kirjoitusvirheiden yli. Kuvallisuus ja osa kirjan sisällöstä toimivat paitsi kirjan sisällön havainnollistajana, myös elokuvan ja sen oheistuotteiden markkinointina. Markkinointi on kuitenkin luotu niin kevyellä kädellä ja toisaalta sisältöihin aiheellisesti sisältyvänä aspektina, ettei se häiritse.
Internetin ja erityisesti sosiaalisen median toiminnasta kiinnostuneille lukijoille kirjan yhteisöllisyys-artikkelit ovat erityisen antoisia. Vaikkei oman projektin kohteena olisikaan taiteen tuotanto, erityisesti
Honkosen artikkeli osoittautunee hyödylliseksi, sillä siinä käydään läpi webbitiedottamisen perusteet. Ja jos oma projekti hyötyisi yhteisöllisestä rahoittamisesta, tämän teoksen luvut 7, 9 ja 10 kuvaavat yhtä onnistunutta yhteisörahoitusprojektia ja sen erinäisiä osatekijöitä, jotka vaikuttavat erinomaisen sovelluskelpoisilta.
***
Kansi: Mainostoimisto Zeniitti Oy
Docendo 2012
176 s.
***