 |
| © Taika. Paulo Coelho: Alkemisti. Bazar Kustannus Oy, 2005. |
Alkemistia (Bazar Forlag, 2005, suomennos Sanna Pernu, portugalinkielinen alkup. O Alquimista) on myyty maailmanlaajuisesti kymmeniä miljoonia kappaleita, mistä voidaan arvioida, että Coelhon romaanimuodossa esitetty elämänfilosofinen, jopa snadisti uskonnollinen sanoma on laajan lukijakunnan mieleen. Itse en lämmennyt sanomalle, vaikka tarina sinänsä oli ihan mukiinmenevä.
Pääasiallinen kivi kengässäni tällä kertaa on, että luen mieluiten historiallisen fantasiakirjallisuuteni (tai edes historiallisen fiktioni, jos Alkemisti sellaiseksi voidaan laskea, vaikka se ei määrity selvästi mihinkään aikakauteen*) ihan omintakeisena itsenään ja itseapukirjallisuuteni rehellisenä itseapukirjallisuutena. Coelhon tapa lyödä lukijaa jatkuvasti halolla päähän sanomansa läpimenon varmistaakseen oli vaivaannuttavaa – unelmiensa seuraaminen, sydämensä kuunteleminen, elämäntiensä valitseminen ja sen määrätietoinen seuraaminen, jatkuva oppiminen ja elämän eläminen ovat tietysti tärkeitä vinkkejä kelle tahansa.
Alkemisti kärsii kuitenkin itseapukirjallisuuden tyypillisistä kliseistä, joiden mukaan mm. maailmankaikkeus avustaa yksittäistä ihmistä pyrkimyksissään ikäänkuin jonkin teknisen tai fysikaalisen luonnonlain takia ja siksi on tärkeää ymmärtää, miten maailmankaikkeus tai Maailmansielu toimivat. Kirjan merkittävimmissä kohtauksissa kuvataan, miten yksittäinen ihminen voi Maailmansielua riittävästi sisäistettyään näitä luonnonlakeja halutessaan kiertää tai käyttää hyväkseen. Romaanikerronnalle tyypillisiä vetoamisen keinoja ei käytetä riittävästi kliseiden peittämiseksi, eikä kirjailija myöskään tunnu luottavan lainkaan lukijan omaan oivaltamisen kykyyn. Tai sitten en vain tajunnut...
Coelhon Alkemistissa esittämä menestyksen resepti on kaksiosainen. 1) Elämäntien oikeanlaisen kulkemisen alkukohtana on päämäärän keksiminen. Koko Alkemisti on matkaromaani, jonka aikana korostuu, kuinka 2) tärkeää Maailmansieluun tutustumiseksi päähenkilön matkanteko ja sen aikana tapahtuva ympäristöön ja ihmisiin tutustuminen on. Tätä päämäärää väärin lähestyvä lammaspaimenen englantilainen matkakumppani toisintaa hyvinkin hauskasti Phileas Foggin tapaa kulkea maailmalla nenä kirjassa päämääräänsä keskittyäkseen. Matkaaminen on tärkeää, matkan päämäärä on tärkeä, mutta kotiinpaluumatka matkan aikana paljastuneeseen uuteen, lopulliseen päämäärään puolestaan ei ilmeisesti ole tärkeää tai opettavaista, koska sen voi kokonaan ohittaa paljastaakseen loppuratkaisun epilogissa...
Siinä, missä Coelho painottaa itse oman onnensa löytämiseksi tehtäviä ponnisteluja keinona saada maailmankaikkeus puolelleen, on 2000-luvulla on itseapukirjallisuudessa nähty runsain mitoin erilaisia salaisuuksien paljastajia (esim. Rhonda Byrne), jotka selittävät, että kvanttifysiikka hoitaa hommat puolestasi. Myöhempään maailmansieluiseen itseapukirjallisuuteen verrattuna Alkemisti ei ole ollenkaan huonoimmasta päästä. Se ei myöskään ole tarinana huono, vaan uskoakseni miellyttävää, kevyttä luettavaa viipyilevästä kerronnasta pitäville ja eksoottisten maisemien ystäville.
***
Paulo Coelho: Alkemisti (O Alquimista)
suom. Sanna Pernu
kansi: Lene Stangebye Geving/Marius Renberg
Bazar Kustannus Oy, 2005 (alkup. 1988)
181 s.
***
* Teoksessa mainitaan esperanton kieli, eli sen perusteella kirjan aikakausi määrittyy vuoden 1887 jälkeen.
Joo tuo on hyvä kategoria tuo "halolla päähän". Muistan kun eka kerran huomioin Paulo Coelhon, se oli joskus kauan sitten Hesan kirjamessuilla jossa oli kokonainen Paulo Coelho
VastaaPoista-osasto ja ihmettelin että mitä hittua tämä on. No se oli sitten sitä halolla päähän eli tule nyt jo onnelliseksi. Ja että elämä on ihanaa. Kauheat kylmät väreet kulkevat selkäpiitäni karmimassa kun ajattelen päämäärän keksimistä elämälleni.
Mutta joo. On hyvä välillä lukea jotain muuta kuin mitä kaikkein mieluummin lukee. Itse olen just lukenut Maria Rocherin chick littiä ja tavanomaiseen hitaaseen tapaani suunnittelen jotain siitä kirjoittavani blogiinikin.
"Coelhon tapa lyödä lukijaa jatkuvasti halolla päähän sanomansa läpimenon varmistaakseen oli vaivaannuttavaa "
VastaaPoistaTällä keinoin varmistetaan toisaalta myös se, että kirja myy ja paljon. Vastaavanlaista tuskastuttavaa alleviivaamista löytyy mm. Dan Brownin Da Vinci -koodista ja sitäkin on taidettu myydä muutama kymmenen kipaletta.
Totta. Halolla päähän palvelee varmaankin hyvin lukijoita, jotka nauttivat kirjansa pienissä pätkissä esim. työmatkoilla, joten toisto helpottaa tarinan mieleenpalauttamista.
VastaaPoistaMulla on jemmassa myös kärpästä singolla -kategoria, mutta onneksi en ole tätä sortimenttia lukenut sitten viimeisen lukemani Richard Dawkinsin. Tai en ainakaan muista.
VastaaPoistaMäkin olen tuon Rocherin jo harkinnut lukevani, mutta se taitaa olla näitä kirjoja, jotka jäävät elleivät tule täysin vaivatta vastaan otollisessa elämäntilanteessa.