Carlos María Domínguez: Paperitalo

Carlos María Domínguez: Paperitalo (Basam Books 2006)

Carlos María Domínguezin sävähdyttävä lyhytromaani Paperitalo kertoo obsessiivisten lukijoiden selviytymisestä kirjojentäyteisissä elämissään. Runsaasti intertekstuaalisia viitteitä sisältävä ja maagiseen realismiin, jopa kauhuun häivähtävä romaani on rujonkaunis esitys kirjahulluudesta. Mielenkiintoista on erityisesti Domínguezin tapa käsitellä kirjoja toisaalta henkisen tyyssijana, toisaalta fyysisinä esineinä.

Paperitalon tarina alkaa kuolemasta, kirjan aiheuttamasta. Kirjallisuustutkija Bluma kuolee tapaturmaisesti lukiessaan Emily Dickinsonin runoja. Hän saa kuolemansa jälkeen Argentiinasta omituisen kirjalähetyksen, jossa on sementinmuruilla sotkettu Joseph Conradin Varjolinja. Sen alkuperä vaivaa kollegaa niin kovasti, että tämä lähtee selvittämään, mistä on kyse. Matkalla tavataan useampia kirjojen keräilijöitä, joiden avulla Varjolinjan lähde löytyy.

Vaikka Varjolinjan tapaan kokemuksen ja kokemattomuuden varaan rakennettu juoni on Paperitalon punainen lanka, se on kuitenkin kirja-anekdoottien sivuseikka. Domínguezin kirja-anekdootit ovat huikeita kertomuksia kirjojen omistamisen tuomasta autuudesta ja ahdingosta. Romaanin läpitunkeva metafyysinen kysymys on, missä lukeminen asuu.

Paperitalo on yksi monitasoisimmista romaaneista, jonka olen hetkeen lukenut, huolimatta sen 134 sivun pituudesta (kohtuusuurella fontilla). Intertekstuaaliset viittaukset viittaavat muuhun kirjallisuuteen, mutta samalla myös tämän romaanin eri osiin tai kohtiin. Kirjarakkaus on läpitunkevaa: kirjoja pohditaan niin henkisen pääoman astioina itsessään kuin traditiona kuin lukemisen kohteena ja innoituksenakin, mutta myös esineinä. Kirjojen muodostamia kokoelmia ja näiden luokittelua pohditaan niin tavanomaisissa kuin äärimuodoissaan. Kirjan olemuksen pohdinta henkisen ja materiaalisen liittona vyöryää lehti lehdeltä vääjäämättömästi yhdestä kirjasta kokonaiseen kirjoista rakennettuun taloon.

Paperitalo on nerokasta, tiivistä ja itsereflektiota aiheuttavaa kerrontaa, josta riittää kirjanystävälle uusia löytöjä ja pohdiskeltavaa useammallekin lukukerralle. Myöskin jo jossain määrin historiallista näkökulmaa kirjoihin: lukulaitteita eivät vaivaa toukat tai home, mutta voiko niistä rakentaa talon?

***

Carlos María Domínguez: Paperitalo

Suom. Einari Aaltonen

Kansi: Ina Kallis

Basam Books 2006

134 s.

Esp. alkup. La Casa de Papel

Kirjakaksikko: Hobitti 75 v.

Yksi maailmankirjallisuuden historian parhaista kirjoista ikinä ja ehdottomasti parempi kuin Taru sormusten herrasta*, J. R. R. Tolkienin Hobitti eli Sinne ja takaisin täyttää tänään 75 vuotta. Kirja ei suinkaan pölyynny eläkepäivillään, vaan kuluu yhä uusien lukijasukupolvien käsissä. Nautitaan tänään kaikki toinen aamiainen Hobitin kunniaksi!

***

J. R. R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin (WSOY 1985)

Hobitti on yksi näistä kirjoista, joista on hankala kirjoittaa: jotenkin sitä olettaa, että kaikki tietävät jo, mistä on kyse. Hobitin kirjavaliomainen lyhennelmä voisikin kuulua "Karvajalkainen tyyppi lähtee kääpiöjengin kanssa lohikäärmeenkaatoon ja tulee takaisin kotiin". Kyseessä on perinteinen kasvutarina lasten seikkailufantasiaromaanin muodossa. Kotikonnusta suureen maailmaan lähdettyään päähenkilö Bilbo Reppuli joutuu kohtaamaan outoja asioita, selviytymään vaarallisista tilanteista ja luottamaan niin omiin kykyihinsä kuin toveriapuunkin pärjätäkseen - ja auttaakseen muita pärjäämään.

Hobitin taianomaisin piirre on Tolkienin luoma Keskimaan fantasiamaailma, joka on yksi täydellisimpiä karttoineen, rotuineen, kielineen ja mytologioineen. Nämä ihastuttavat elementit käyvät ilmi jouhevasti tarinan edetessä ja liittyvät oleellisesti kirjan teemoihin ja tapahtumiin. Suomentaja Kersti Juva kertoikin WSOY:n markkinointitilaisuudessa, että yksi suurimmista syistä sille, miksi alunperin lastenkirja Lohikäärmevuorena suomennettu teos haluttiin suomentaa uudelleen 1980-luvulla, oli nimistö ja tietoisuus siitä, että kirjalla on laaja aikuislukijayleisö. Juva halusi suomennoksessaan kunnioittaa kirjailijan toiveita ja pitää kiinni alkuperäisestä nimistöstä. Juvan taiteilu lastenkirjamaisuuden ja (aikuistyleisölle sopivan) fantasiakirjamaisuuden välillä onkin erittäin onnistunutta.

Wayne G. Hammond & Christina Scull: Hobitti Tolkienin silmin. 

Myös Tolkien taiteli kirjailun ohella: hänellä oli tapana kuvittaa itse lapsilleen tuottamansa tarinat. Wayne G. Hammondin ja Christina Scullin toimittama Hobitti Tolkienin silmin kokoaa yhteen Tolkienin Hobittia varten piirtämät luonnokset ja lopulliset teokset, joten sen avulla voi seurata Tolkienin ajattelun kehitystä, ikäänkuin nähdä kirjailijan ajatusmaisemaa.

Vaikka esimerkiksi omassa rakkaassa Hobitin painoksessani (WSOY 1985) on julkaistu suuri osa Tolkienin viimeistellyistä, väritetyistä kuvista ja kartoista, ja ne ovat erittäin tuttuja, Hobitti Tolkienin silmin onnistuu syventämään ja taustoittamaan kuvia merkityksellisesti. Taidekirjana Hobitti Tolkienin silmin on erittäin kaunis ja laadukkaasti tuotettu. Kokokin on varsin sopiva: teos mahtuu kirjahyllyyn, mutta karttojen pikkutekstauksetkin ovat nähtävissä ilman suurennuslasia.

Kirja sisältää paitsi toimittajien tulkintoja kuvista, myös runsaasti Tolkienin ja kustantajien kirjeenvaihdossa ilmennyttä pohdintaa ja vaatimuksia. Kaikesta käy ilmi, että kuvituksen ei ollut tarkoitus olla vain silmäniloa perheen pienimmille: niiden oli tarkoitus luoda lukijalle eheä kuva Keskimaasta ja tuoda tarinaan uusia ulottuvuuksia. Tolkienin mielestä esimerkiksi Keskimaan kartat olivat teoksen ymmärtämiselle elintärkeitä. Bilbon seikkailujen seuraaminen ilman karttoja tai haltiakielen merkityksen ymmärtäminen ilman riimuja voisikin olla erittäin työlästä tai vähintäänkin latistaa Hobitin lukukokemusta huomattavasti. Hobitissa kuvat johdattavat lempeästi toiseen aikaan ja maailmaan silloin, kun sanat haastavat mielikuvituksen rajat.

***

Hobitin uuden painoksen ja äänikirjapainoksen lisäksi tänä Tolkienin 120-vuotisjuhlavuonna on ilmestymässä myös vastaavat Tarusta sormusten herrasta, sekä useita muita teoksia. Kirsikkana kakussa Peter Jacksonin Hobitti -elokuvatrilogian ensimmäinen osa saa ensi-iltansa 12.12.2012. Sitä odotellessa voi tutustua Hobitti -elokuvien tekemisprosesseihin osoitteessa http://www.thehobbitblog.com/ (sis. mm. superhauskoja tuotantovideoita ja paljon kauniita kuvia), sekä Hobitti - Odottamaton matka -elokuvan trailereihin. Uusin virallinen traileri löytyy täältä, ja interaktiiviset täältä. Interaktiivisissa trailereissa voi itse valita haluamansa lopun. Haluaisin vilpittömästi tiedustella, kuka jätti katsomisen yhteen versioon?

* Ei pelkästään henkilökohtainen mielipiteeni, vaan jotkut muutkin ovat samaa mieltä. Oikeesti.   

***

J. R. R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

suom. Kersti Juva

kansi: J. R. R. Tolkien

WSOY 1985

engl. alkup. The Hobbit or There and Back Again (George Allen & Unwin 1937)

308 s.

***

Wayne G. Hammond & Christina Scull: Hobitti Tolkienin silmin

suom. Tero Valkonen

kansi: J. R. R. Tolkien

WSOY 2012

engl. alkup. The Art of The Hobbit by J. R. R. Tolkien (HarperCollins Publishers 2011)

144 s.

***

Kirjaläppää: 100 säilytettävää kirjaa

Kirsi laittoi taas pahan Kirsin kirjanurkkauksessa. Mitkä 100 kirjaa säilyttäisit? Omaan settiinsä Kirsi oli valinnut mm. sanakirjoja.

Nythän on niin, että sanakirjat ovat välttämättömiä apu/työvälineitä: meikäläinen ei ainakaan lue yhtään kokonaista lausetta latinaksi, ellei saatavilla ole kyseisen ulkomaankielen (kuolleen, ei kuopatun) sanakirjaa. Sama kirjoittaessa: etenkään niinä päivinä, jolloin aivot ovat muutenkin hitaalla, ei kirjoittamisesta tule mitään, jos jotain sanaa pitää oikein ruveta pohtimaan. Toki netissä on sanakirjoja pilvin pimein, mutta varsinkin em. päivinä sen netin on paras olla pimeänä, tai kirjoittamisesta ei tule mitään.Eli sanakirjahyllymetrini lasken tässä yhteydessä yhdeksi esineeksi. (Säästin tässä just useamman kymmentä paikkaa.)

Toisekseen, ammattikirjallisuus. Ammattikirjallisuus on välttämätöntä ammatin harjoittamista varten, eikä ainakaan oman alani erikoiskirjallisuutta ole helppo saada uudestaan käsiinsä, mikäli ne joskus menettää. Ammattikirjallisuus = yksi esine. (Säästin tässä just vaatehuoneellisen nimekkeitä.)

Mutta ne loput sitten. Olen opiskeluaikoinani pärjännyt ihan hyvin kymmenellä kirjalla ne ajat, jolloin vaihto-opiskelin ulkomailla. Tai toki niitä ulkomaankielisiä on tarttunut paikan päältä mukaan matkojen varrella, mutta siis jos on kirjasto käytössä, niin periaatteessa ihminen selviää hyvin vähällä määrällä. Minäkin saattaisin selvitä alle 50 kirjalla, sillä suuri osa lemppareistani on mukavasti aina saatavilla kirjastossa. Ehkä tämä nykyinen hamstraus onkin enemmän stabiilin omistusasumiselämän lieveilmiö?

1. Sanakirjat


2. Ammattikirjallisuus


3. Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär


4. Julio Cortazar: Bestiario


5. Jorge Luis Borges: Haarautuvien polkujen puutarha


6. Saima Harmaja: Kootut runot


7. John Berendt: Midnight in the Garden of Good and Evil


8. John Irving: A Prayer for Owen Meany


9. E. L. Doctorow: Ragtime


10. Stanislav Lem: Solaris


11. Junichiro Tanizaki: Varjojen ylistys


12. George R. R. Martin & Lisa Tuttle: Windhaven


13. Roger Zelasny: The Great Book of Amber (The Chronicles of Amber 1-10)


14. E. M. Forster: A Passage to India


15. Guy Gavriel Kay: Tigana


16. Wladimir Kaminer: Russendisko


17. Eino Leino: Helkavirsiä


18. Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat


19. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli


20. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan


21. Peter Ackroyd: Chatterton


22. Jonathan Swift: Gulliver's Travels


23. Daniel Defoe: A Journal of the Plague Year


24. Ray Bradbury: Fahrenheit 451


25. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi


26. Walter Moers: Die Stadt der Träumenden Bücher


27. J. R. R. Tolkien: Hobitti


28. Jane Austen: Northanger Abbey


29. Jane Austen: Persuasion


30. Jane Austen: Pride and Prejudice


31. Jane Austen: Sense and Sensibility


32. William Blake: Selected Poetry


33. John Donne: Complete English Poems


34. Julian Barnes: Flaubert's Parrot


35. Mary Shelley: Frankenstein


36. Margaret Cavendish: The Blazing World and Other Poems


37. Neal Stephenson: Cryptonomicon


38. Neal Stephenson: The Baroque Cycle


39. Don Delillo: White Noise


40. Richard Adams: Ruohometsän kansa


41. Uuno Kailas: Runoja


42. Edith Södergran: Dikter


43. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi


44. Henry James: What Maisie Knew


45. Jane Austen: Mansfield Park


46. Philip K. Dick: Do Androids Dream of Electric Sheep?


47. Caryl Phillips: Crossing the River


48. Peter Ackroyd: Hawksmoor


49. George R. R. Martin: A Game of Thrones


50. Charles Baudelaire: Les Fleurs du Mal

Puristin tähän nyt 50 nimekettä siinä järjestyksessä kuin satuin ne muistamaan noin puolessa tunnissa. Joiltain kirjailijoilta olisi hyvin voinut valita useampia kirjoja, ja jotkut jätin mainitsematta juurikin hyvän kirjastosaatavuuden tai ilmaisen nettisaatavuuden takia.

Tähän lauantai-illan ratoksi voisikin näin sopivasti motivoituneena käydä pikatyhjentämässä kirjahyllyistä kaikkea turhaa, nyt kun on kirkkaana mielessä, mikä on todella olennaista. Laitan ne eteiseen ja ilmoitan miehelle, että kirjasto aukeaa aamuysiltä, nämä saa viedä kierrätykseen. Bonarina saan pitkät aamu-unet, mies ei varmasti uskalla herättää ennen kuin kirjat ovat todella poistuneet talosta. Nerokasta ja tehokasta.