 |
| © Taika. Charles Dickens: A Christmas Carol. |
Charles Dickensin A Christmas Carol (Minster Classics 1970, alkup. 1843) on maailman tunnetuimpia joulusatuja. Se on Dickensiksi siedettävän lyhyt, oma versioni oli kokonaisuudessaan (lyhentämättömänä versiona) 128 sivua suht isokokoista fonttia pokkarikoossa. Myös 128 sivua kohtuullista tylsyyttä, joten tämä arvio menee valitettavasti juonireferaatiksi.
A Christmas Carol on psykologinen kummitustarina, jossa saita ihmis- ja joulunvihaaja Ebenezer Scrooge ymmärtää ihmisten välisen läheisyyden ja kansakuntaa yhdistävien juhlapyhien merkityksen. Tarinan opetus liittyy joulun sanomaan: ihmisen ei ole hyvä yksin ja hyvästään kannattaa jakaa, sillä se tuottaa iloa ja onnea paitsi muille, myös itselle.
Tarina alkaa jouluaattona, kun pitkän päivän bisneksessään häärinyt Ebenezer joutuu kohtaamaan ällöttäviä jouluinnokkaita, jotka kehtaavat oikein toivotella hyvää joulua ja kutsua kylään, vaikka joulun takia menee hyvä työpäivä hukkaan. Aattoiltana Scrooge vetää kauravelliä ja näyttää hapanta naamaa, vaikkei ketään kiinnosta.
Scrooge saa yllättävän vieraan, jonka kahleet ne kolisevat kilinkolin-kilinkolin: hänen juuri henkensä heittänyt liikekumppaninsa Marley tuo sanomaa tuonpuoleisesta ja toimii Scroogen uudelleensyntymän kätilönä. Kummitus-Marley varoittaa, että Scroogelle käy yhtä huonosti, ellei hän paranna tapojaan. Marley on hyvää hyvyyttään tuonpuoleisessa diilannut Scroogelle pelastuksen kolmen hengen muodossa.
Ja niinpä jouluyön aikana Scrooge syntyy uudestaan menneiden, nykyisen ja tulevien joulujen henkien avustamana. Menneiden joulujen henki näyttää Scroogelle lapsuuden ja nuoruuden onnellisia jouluja, nykyisen joulun henki puolestaan, millaisia jouluiloja Scroogen tutut viettävät. Tulevien joulujen henki puolestaan näyttää, miltä tuttavien tulevat joulut näyttävät, jos Scrooge ei paranna tapojaan. Scrooge katuu ja tekee parannuksen heti jouluaamuna. Niinpä myös hänen tuttaviensa tulevaisuudet paranevat välittömästi, Tiny Timkin selviytyy hengissä Scroogen kääntymyksen ansiosta.
Henkilökohtaista lukukokemustani voisi kuvailla jolteensakin väljähtyneeksi ja latteaksi. Minä ja Dickens nyt emme vaan kerta kaikkiaan taida kulkea samoilla aaltopituuksilla edes silloin, kun pidän tarinan moraalista pointtia mukavana muistutuksena käytännön arkipäiväänkin. Edes tarinan fantasiaelementit eivät jaksaneet kiinnostaa ensimmäistä kolmannesta pidemmälle, nykyisen joulun henki näyttäytyi koomisena jopa silloinkin, kun sen viitan alla piileskelevät kauhiolapsukaiset paljastuivat.
Mut hei, mäpäs olen nyt lukenut yhden kokonaisen Dickensin. Tämän uroteon jälkeen vedän vähän henkeä kaiken kivan parissa ja sitten aloitan seuraavaa klassikkoluku-urakkaa. Varmaan ihan parin viikon sisällä siitä, kun James Joycen Ulysses kolahtaa postiluukusta. Varsinkin jos on sateinen kesä, flunssavaivoja tai lapsella taas joku kulkutauti.
Ei vaiskaan, sehän on voinut viidessätoista vuodessa muuttua vaikka kuinka hyväksi kirjaksi... Dickens ei kyllä näytä hyvää esikuvaa tässä suhteessa, mutta mähän olen toisaalta juuri sparrannut sivistystäni ja tylsyydensietokykyäni 128 sivulla arvostettua klassikkoa. Sen täytyy näkyä jossain, eikö?
Hoh hoh, olen miettinyt, pitäisikö uskaltautua klassikkoihintutustumismielessä Dickensin pariin, mutta tämä ei ihan kamalasti rohkaise! No, ehkä joskus joulun aikaan, jos oikein tylsistyttää... :)
VastaaPoistaHyvä hyvä!
VastaaPoistaLuru: Mä taas luin Kolean talon ihan iisisti jossain viikossa parissa. Lienee makukysymys siis. (Ja ajankohtakin oli kyl otollinen.)
Mä täällä tampereella kirjastan äidin perintökirjoja ja Dickensiä valitsin pinoon rehvakkaasti useammankin kappaleen , vaikekn mäkään oikein herraan kaa juttuun tule, ja Joycekin sinne pääsi (jos nyt pääsisiin oman sivun 150 ennätykseni ohi siinäkin ;). Huhuh, kevennyksenä keräsin sitten äidin dekakri kokoelmat että nyt on Christiet, Maigretit, van der Wetteringit, Gulikit, Moyersit, Ellery Queenit ja Dickson Carrit pinossa. Et sit kun sulta loppuu luettavat taas niin päsäet mun apajille kirjastelmaan! :)e
VastaaPoistaJoo, just jouluna on niin kauhean paljon aikaa lukea tylsiä kirjoja kun on synkkää ja pimeää muutenkin. :-)
VastaaPoistaKiitos, kiitos. Onneksi me ihmiset ollaan niin erilaisia. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki maailman kirjat olisi kirjoitettu just miun maun mukkaan. Me ei ikinä ehdittäisi esim. kastelemaan kukkia ja sitten kaikki kukat kuolisi ja maailma olisi paljon rumempi paikka.
VastaaPoistaAh, selvästi laatukesä tulossa.
VastaaPoista