 |
| Charles E. Perugini: In the Orangery. |
Ehdottomasti voi. Ensinnäkin koko feminismin ajatus lähtee siitä, että sukupuolen ei pitäisi rajata kenenkään yhteiskunnallisia, kulttuurisia tai sosiaalisia mahdollisuuksia. Jos kerran miehet voivat halutessaan lukea chick litiä, mikseivät naiset voisi? Ei ole tarpeen rajoittaa itseään lukemasta nuorten aikuisten naisten kirjallisuutta samalla tavalla kuin ei ole tarpeen pyytää pienempää palkankorotusta kuin haluaa.
Toisekseen, mitä varten kirjallisuus on, jos ei lukemista varten? Yhden alan kirjallisuuden lukeminen syventää näkemystä kapea-alaisesti, kun taas mahdollisimman monenlaista kirjallisuutta lukeva pystyy kasvattamaan näkemystään siitä, mitä kaikkea kirjallisessa maailmassa on.
Chick litin lukemista voi tässä mielessä perustella useammastakin näkökulmasta:
a) Kyllähän vihollinen pitää tuntea. Ei voi puhua chick litistä asiantuntevasti, ellei ole tutustunut edes pintapuolisesti koko genreen ideologisista, sukupuolisista tai muista syistä. Naishömpän tuomitessaan pitäisi olla jotain perusteluja, ja mistäpä ne perustelut paremmin kaivaa, kuin hömppäkirjoista itsestään?
b) Kaikki chick lit ei suinkaan koske sitä, miten päästään mahdollisimman upeasti
Mutta sitä voidaan käyttää kuvaavaan kaikkea pääasiassa nuorille naislukijoille tarkoitettua kevyttä viihdekirjallisuutta, joka (yleensä) myy hyvin, joka ei tee suuria kirjallisia innovaatioita tai jolla ei ole uutta filosofista sanomaa. Eli siis vähän kaikkea tarpeen mukaan.
c) Chick litistä voi tehdä feminististä tulkintaa paitsi kirjasta itsestään, myös ympäröivästä yhteiskunnasta. Tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä hyväkseen.
Esimerkiksi suomalaisen chick litin itselleni mielenkiintoinen alagenre on kolmikymppisen naisen äitiyttä ensimmäisen lapsen saannin aikaan kuvaava kirjallisuus. Tämä mahtanee kertoa jotain suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta (sukupuolieroihin törmätään niin perhepiirissä kuin työpaikallakin vasta perheytymisen yhteydessä) tai esimerkiksi yleisestä vapaamielisyydestä (naisten elämistä tietyllä tavalla vaaditaan vasta, kun hän on plussannut). Tässä mielessä kannattaa tutustua esim. Pauliina Suden Ruuhkavuoteen (2005), Cia Kiiskisen Äitiyspakkaukseen (2001) tai Minna Kiistalan Minä en sitten koskaan muutu -teokseen (2010).
Chick lit -termiä voi käyttää myös retroaktiivisesti, mikäli tiedostaa käyttönsä olevan anakronistista. Miten esim. 1800-luvun chikkerisankarittaret eroavat 1960-luvun Modesty Blaisesta tai Sinkkisten Carriesta? Mitä nykyinen naiskirjallisuus kertoo feminismin kehityksestä, valtavirtaistumisesta ja naisasialiikkeen yhteiskunnallisesta onnistumisesta?
Mitäs koottuja selityksiä tästä nyt jäi puuttumaan?
Katso lisää ylen jutusta 20.4.2012: Voiko feministi lukea chick lit -kirjallisuutta?
Minulla on köllötellyt tuossa pöydällä jo jonkin aikaa Maria Rocherin kirja "Enchanté - hauska rakastua!". Se putkahti arvostelukappaleena postilaatikkooni, naureskelin kotiväelle että varmaan sen takia kun samalta kustantajalta (Teos) aikanaan pyysin arvostelukappaleen Fredrik Långin esseekokoelmasta "Minä, sinä ja rakkaus ja muita aatehistoriallisia esseitä". Rakkaudesta kyse!!
VastaaPoistaJa ehkä minä vielä luenkin tuon ihastuttavan vaaleanpunakantisen Rocherin. Vähän vaan tuottaa tuskaa se että maailmassa on niin loputoin määrä niin loputtamasti paljon parempaakin kirjallisuutta, mutta minäkin arvostan sitä että, kuten sanot, "tuntee vihollisensa". Vaihtelu virkistänee..
Ihan sujuvasti olen katsonut Bridget Jones -leffoja televisiosta, ei hullumpaa ollenkaan, todella tarkkanäköistä.
Onneksi olkoon, teistä on juuri tullut kustantamomme residentti romanssinystävä! Romantiikkaa putkahtelee yllättävästi ja pyytämättä ihan omaan kotiin. Ei tarvitse edes sohvalta nousta ja romanssit suorastaan syöksähtelevät paikalle elämäänne onnellistamaan. Hyvää pinksua teille ja paitulihaliterkut!
VastaaPoistaMunkin mielestä BJ on ihan kelpoisa, mutta alkuperäiset Austenit on kyllä parempia. Filmatisoinnit myös. Mutta chick litillä on ehdottomasti paikka mun lukurepertuaarissa, tietyssä mielentilassa sitä vaan tarvitsee jotain kevyttä kirjallista seuranpitoa (tai jotain mille voi kiukustua niin, että ryhtyy tekemään jotain hyödyllisempää).
Selasin juuri verkkolehden "Journal of Popular Romance Studies" sisällysluettelot ja piti saada jotain linkittää jonnekin, niin tänne tämä kirja-arvostelu Stephanie Harzewskin kirjasta Chick Lit and Postfeminism http://jprstudies.org/2011/12/review-chick-lit-and-postfeminism-by-stephanie-harzewski/
VastaaPoistaMainio kirjoitus, itse kukin yrittää muuttaa maailmaa.. tai ainakin ihmisten suhtautumista "hömppäkirjallisuuteen" omalta taholtaan.
VastaaPoistaEhdin viimein lukea tämän ja hyvältä kuulostaa! Tai siis pahalta, että kaikkialla maailmassa chikkerit ovat huonossa huudossa kaikkien muiden kuin lukijoiden keskuudessa. Mutta hyvältä, että akateeminen tutkimus on kiinnostumassa, ja arvostus kasvamassa.
VastaaPoistaSuomessahan Terhi Nevalainen tekee hyvää työtä ensimmäisen suomalaisen pimukirjallisuuden tutkimuksen parissa. Terhin sivu löytyy osoitteesta ihkuu.com.
Kyllä mun mielestä pönäkät klassikotkin puoltavat paikkansa ihmisen sivistyksessä (miten sitä muuten ymmärtäisi nykykirjallisuuden sivistyneet tai nokkelat intertekstuaaliset viittaukset). Mutta viihteeksi hankin mieluiten jotain viihdyttävää kirjallisuutta, ja hömppä lupaa sellaista jo ihan genrensä perusteella. Ja toimiva hömppä on yleensä keskitason klassikoita laadukkaampaa. Kymmensormijärjestelmä ja tekstinkäsittelyohjelmat ovat tehneet ihmeitä viimeisen 150 vuoden aikana. :-D
VastaaPoistaToinen kasa liittymättömiä linkkejä...
VastaaPoistaTaas muutamia otoksia intterwebsin ihmeellisestä maailmasta. Hilbertin, tahi omemmalta nimeltään Hanna-Maija Valjasen runoja on ollut ilo lueskella Kiltin kapina -blogista. Nyt niitä näyttää saavan ihan paperilla ja k...